sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Joulukalenteri luukku 24

















-Hihhei! Naureskelivat hiireveljekset Antti ja Olli, -Tänään koristellaan joulukuusi! He hihkuivat innoissaan ja kirmailivat ympäri huonetta.
-Vartokaapas vielä vähän, toppuutteli Vaari, -Kohta isä tuo kuusen metsästä, mutta sitä ennen voisimme lukaista pienen sadun.
-Joo! lapset huusivat yhteen ääneen ja kiiruhtivat omille tutuille paikoilleen kuuntelemaan Vaarin satua.
- Nyt luetaan kunnon joulutarina, onhan sentään jouluaatto! lupasi Vaari.
- Tämä joulutarina kertoo muumeista, jotka nukkuvat talviunta, mutta heräävät kesken kaiken ja saavat kokea ensimmäisen joulunsa, selitti Vaari.
-Ai samoin, kuin pikku Niilo kokee nyt ensimmäisen joulunsa, kysyi Pirkko ja rutisti pikkuveljensä tiukemmin syliinsä.
-Niin juuri, sanoi Vaari ja aloitti Tove Janssonin sadun Kuusi.
- ... Kun joulu oli tulossa, Muumilaaksossakin koristellaan kuusi. Kuinkas sitten kävikään…
”He kantoivat heti joulukuusen pihalle ja istuttivat sen lujasti lumeen. Sitten he alkoivat koristaa sitä latvasta lähtien kaikella kauniilla, mitä vain keksivät.
He koristivat sen kesäpuutarhan näkinkengillä ja Niiskuneidin helminauhoilla. He poimivat salongin lampusta kristallit ja ripustivat ne oksille. Latvaan he asettivat punaisen silkkiruusun, jonka Muumimamma oli saanut Muumipeikon isältä.
Kaikki kantoivat sinne kauneinta mitä tiesivät, lepyttääkseen  talven käsittämättömiä voimia.
Kun kuusi oli valmis, kulki Hemulin täti jälleen potkukelkallaan ohitse. Nyt hän polki toiseen suuntaan, ja hänellä oli jos mahdollista vielä kiireempi kuin äsken.
– Katso meidän kuustamme! Muumipeikko huusi.
– Varjelkoon! Sanoi Hemulin täti. Mutta te olettekin aina olleet kummallisia. Nyt minun täytyy mennä… Täytyy ehtiä valmistamaan ruokaa, ennen kuin joulu tulee.
– Joulu? Toisti Muumipeikko ihmetellen. Syökö se?”
(Kokoelmasta Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia. Suom. Laila Järvinen.)

Vaari luki hiirilapsille koko sadun ja hiirilapset kuuntelivat hiirenhiljaa, kunnes isä saapui hyväntuoksuisen joulukuusen kanssa kotiin.
-Kuka haluaa koristella kuusen? kuului isän kysymys.
Ei tarvinnut kauaa odotella, kun hiirilapset kirmasivat koristelaatikon luo ja pukivat kuusen hienoon juhla-asuun. Sen jälkeen he tanssivat riemuissaan kuusen ympärillä ja laulelivat iloisesti joululauluja.




Hyvää joulua kaikille!

Toivottavat Raunistulan hiiret ja nukkekotiväki!



lauantai 23. joulukuuta 2017

Joulukalenteri luukku 23





































- Ihan kuin olisi taikayö! Antti sanoi ja tuijotti ulos taivaan kirkkaita tähtiä.


- Lukisitko Vaari meille jonkin taikasadun? hän kysyi.

Vaari pohti hetken aikaa ja meni kirjahyllyn luo. Hän etsi ensin alahyllyltä ja sitten ylemmältä hyllyltä, mutta ei löytänyt etsimäänsä. Sitten hän kurotti ylimmälle hyllylle ja sieltä vihdoin hän löysi etsimänsä satukirjan.

Satukirja oli paksu ja painava. Kirjan nimi oli Tuhannen ja yhden yön tarinoita.


-Miksi tuon kirjan nimi on Tuhannen ja yhden yön tarinoita? Olli kysyi.

Vaari aukaisi kirjan ja kertoi hiirilapsille, että satukokoelma oli vanha itämainen satukokoelma, joka oli peräisin 900 luvulta ja sisälsi todellakin paljon satuja, joita eräs prinsessa kertoi kuninkaalle joka yö tuhannen ja yhden yön ajan välttyäkseen teloitukselta.

-Yksi näistä saduista kertoo taikalampusta, jonka Aladdin sai haltuunsa. Taikalampussa asustaa henki, joka toteuttaa kaikki lampun omistajan toiveet. Haluatteko kuulla tarinan? Vaari kysyi.

-Kyllä! innostui Antti ja otti hyvän kuunteluasennon tyynyn päällä.

Ja sitten Vaari aloitti lukemaan Aladdinista ja taikalampusta.

http://prinsessat.disney.fi/jasminen-tarina






perjantai 22. joulukuuta 2017

Joulukalenteri luukku 22
















Vaari otti hyvän asennon nojatuolissaan ja katseli takassa loimuavaa tulta. Hetken aikaa oli ihan hiljaista, kuului vain tulessa palavien puiden vaimea rätinä. Sitten Vaari suoristautui ja sanoi hiirilapsille:
-Nyt on teidän vuoronne kertoa mikä on lempisatuhahmonne. Annetaanpa isosiskon aloittaa.
Vaari kääntyi Olgan puoleen ja kysyi: -Kerropas Olga, mikä onkaan mielestäsi paras satuhahmo.
-No en mä nyt tiiä... aloitti Olga hieman vastahakoisesti.
-Kerrohan vaan! patisti Vaari lempeästi.
-No ehkä se on Nalle Puh, Olga sanoi niin hiljaisella äänellä, että sitä tuskin kuuli.
-Mutta sehän on vauvojen juttu! Petteri ilkkui.
Vaari katsahti varoittavasti Petteriä ja sanoi Olgalle rauhoittavasti, -Se on oikein hyvä satuhahmo.
-Tiesittekö että Englantilainen kirjailija A.A.Milne kirjoitti Nalle Puh tarinat pojallensa Christopher Robininille, joka kirjoissakin esiintyy. (Suomeksi saduissa Risto Reipas) Tarinoissa seikkailevat Christopherin omat lelueläimet Nalle Puh, Nasu, Ihaa, Tiikeri, Kengu ja Ruu. Näiden lisäksi Kani ja Pöllö ovat kirjailijan keksimät hahmot ja ovat oikeita eläimiä, kun muut ovat pehmoleluja. Eräässä sadussa Kani toteaa Pöllölle, että vain heillä kahdella on aivot ja "muiden päissä on purua."
-Miksi päissä on purua? Petteri kysyi.
-Niin, ennen vanhaan lelut täytettiin sahanpuruilla. Nykyään lelut täytetään vanulla, Vaari selitti.
-Tiedättekös muuten missä Nalle Puh kumppaneineen asuu? Vaari kysyi.
-Minä tiedän! hihkaisi Olga, -Puolen hehtaarin metsässä!
-Kyllä vain! No niin, aloitetaanpas Nalle Puhin tarina. Tämä tarina kertoo siitä, kun Nalle Puh jäi kiinni kaninkoloon...
-Kaninkolot ovat vaarallisia paikkoja! Petteri keskeytti.
-Miten niin? Pirkko kysyi.
-No kun niihin jää jumiin. Liisakin putosi kaninkoloon! Petteri selitti.
-Kuka Liisa? Pirkko kysyi uteliaana.
-No se Liisa, joka joutui Ihmemaahan sieltä kaninkolosta! Petteri selitti tietäväisenä.
-Siinäpä on toinen erinomainen satu! huudahti Vaari ja jatkoi,  -Me voimmekin lukea tänään kaksi satua, joissa molemmissa käydään kaninkolossa!

pätkiä luentasarjasta: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/02/19/nalle-puh
http://iltasatu.org/satu/liisa-ihmemaassa/


torstai 21. joulukuuta 2017

Ikkunahiiret kiittävät

Kiitämme kaikkia Elvina Cafen jouluista ikkunaa äänestäneitä. Satuteemamme todellakin herätti ja houkutti turkulaiset ja kauempanakin olevat satujen ystävät antamaan äänessä perinteiselle joulun teemalle.
Kiitollisina ja iloisina voitosta ovat mm
                                                            Prinsessa ja herne
                                                       Nalle Puh
                                                 Frozen Elsa
Nils Holgerson
KIITOS!

Joulukalenteri luukku 21


Vaari ja hiirilapset asettuivat takan ääreen satutuokiota varten.
-Minun lempisatuni on Prinsessa ja herne. Voidaanko lukea se? kysyi pikku Siiri.
-Minä aion laittaa ensi yöksi herneen patjan alle, niin tiedän olenko minä oikea prinsessa, Siiri jatkoi samaan hengenvetoon vakavana.
Vaaria vähän hymyilytti, mutta hän vakavoitui nopeasti ja kaivoi satukirjan esiin.
-Luetaan satu todellisesta prinsessasta. Tämä on taas tanskalaisen satukirjailijan H.C. Andersenin satu.
-Olipa kerran prinsessa...

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Joulukalenteri luukku 20

















-Onkos hiiriherra Antilla tänään sukkia hukassa? kysyi Vaari veitikkamaisesti istuessaan tuoliin hiiriperheen yhteistä lukuhetkeä varten.
-Ei ole. Antti vastasi ja näytti lämpöisiä punaisia sukkia jaloissaan Vaarille.
-No hyvä! Mutta minäpä luen sadun, missä Keisarilta olivat kaikki vaatteet kadonneet ! Vaari sanoi.
-Se satu on Keisarin uudet vaatteet! Antti huudahti.
-Kyllä. Muistattekos tämän sadun ja sen opetuksen?
Antti mietti hetken ja sanoi sitten varmana: -Sitä keisaria huijataan, että kangas on niin hienoa, että sitä ei näe kuin vain oikein viisaat ihmiset. Ja sitten se keisari on alasti, kun ei se kehdannut kertoa muille, ettei näe kangasta, kun sitten muut luulisivat että hän on tyhmä.
-Kyllä ja opetus on siis että pitää uskoa omaan mielipiteeseensä ja uskaltaa tuoda se myös julki.

tiistai 19. joulukuuta 2017

Joulukalenteri luukku 19

















-Vaari, missä minun villasukkani on? en löydä niitä mistään! Antti harmitteli, -Minulla on kaikki aina kateissa!
-Minäpä tiedän erään sadun, missä eräs prinsessa hukkaa jotain vaatetuksestaan. Tiedättekös mistä sadusta on kyse? kysyi Vaari.
-En tiedä! vastasi Antti uteliaana.
-Tarkoitan satua Tuhkimosta. Mutta vaikka hän hukkaa lasikenkänsä, niin sehän on vain hyvä asia, koska näin Prinssi löytää Tuhkimon. Eli eivät hukkuneet tavarat ole välttämättä huono asia ja aina nekin tavarat jostain löytyvät, Vaari lohdutti Anttia, otti satukirjan käteensä ja aloitti sadun Tuhkimosta.
-Olipa kerran... hän aloitti, mutta keskeytti yhtäkkiä lukemisen. Sitten sanaakaan sanomatta hän nousi ylös ja kääntyi katsomaan tuolia. Siellä oli pari punaisia villasukkia, jotka hän nopeasti nappasi käteensä ja heitti Antille.
-Kaikki kadonneet tavarat löytyvät kyllä jossain vaiheessa, sanoi Vaari ja istahti uudelleen tuoliin ja jatkoi sadun lukemista.
http://iltasatu.org/satu/tuhkimo/

maanantai 18. joulukuuta 2017

Joulukalenteri luukku 18



















-Vaari, minulla on vähän vallaton olo! kikatti pikku Iida.
Vaari nappasi pikku Iidan syliinsä ja sanoi: - No sittenhän minä tiedänkin vallan sopivan sadun tällaiselle vallattomalle pikku hiirulille! Sitten Vaari kutitti pikku Iidaa leuan alta.
Hetken päästä Vaari haki värikkään kirjan hyllystä.
-Nyt minä luen teille Peppi Pitkätossusta. Pidättekö Astrid Lindgrenin saduista? Vaari kysyi isommilta lapsilta.
-Kyllä pidämme! sanoivat Olga ja Pirkko yhteen ääneen.
-Minä opin lukemaan Peppi Pitkätossu kirjan avulla! Pirkko kertoi ylpeänä. -Se oli ensimmäinen kirja, jonka luin ihan itse!
-Mikä Peppi Pitkätossussa on parasta? Vaari kysyi.
-No se kun se on niin mahdottoman vahva ja kuitenkin niin hurjan ystävällinen kaikille lapsille! Olga vastasi.
-No muistattekos mikä on Pepin koko nimi? Vaari kysyi viekkaana ja luetteli sitten nopeasti:
Peppilotta Sikuriina Rullakatriina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossu.
Hiirilapset kikattivat riemuissaan ja sanoivat, että sehän on vallan hassu nimi.
-No niinhän se on, myönteli Vaari ja aukaisi kirjan ja aloitti lukemaan tarinaa Pepistä ja hänen pilkullisesta hevosestaan sekä apinaystävästään Herra Tossavaisesta.




sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Joulukalenteri luukku 17
























Vaari istahti tuoliinsa ja avasi satukirjan. Hiirilapset hiljentyivät ja kuuntelivat tarkkaavaisina Vaaria.
-Nyt luen teille sadun, missä kerrotaan kissasta, joka osasi puhua. Tämä on vanha Charles Perraultin satu vuodelta 1697, kertoi Vaari.
-Tällä kissalla oli puhetaidon lisäksi paljon älyä ja kauniit saappaat jalassa. Sadun nimi on saapasjalkakissa.
Ja niin Vaari aloitti jälleen kerran tutuilla sanoilla
-Olipa kerran...

lauantai 16. joulukuuta 2017

Joulukalenteri luukku 16

















Lapset leipoivat piparkakkuja keittiössä ja ihana mausteinen tuoksu leijaili koko kodissa.
Kun tuli iltasadun aika Vaari tiesi heti minkä sadun tällä kertaa valitsisi hiirilapsille.
-Söittekö paljon piparkakkuja? Vaari kysyi lapsilta.
-Joo! tuli selvä vastaus yhteen ääneen.
-Tänään luetaan satu, missä lapset löytävät metsästä talon, mikä on tehty kokonaan piparkakuista ja muista herkuista! Tiedättekös mitä satua tarkoitan? kysyi Vaari.
-Ei, mutisi Olli ja mutusteli vielä omaa piparkakkuaan hitaasti nautiskellen.
-Tämä on Grimmin veljesten vanha satuklassikko, aloitti Vaari.
-Hannu ja Kerttu! Antti huusi nopeasti.
-Aivan, sadussahan sisarukset päätyvät noidan piparkakkutaloon vangiksi, Vaari selitti samalla kun aukaisi satukirjan.




perjantai 15. joulukuuta 2017

Joulukalenteri luukku 15

















Pieni Niilo-vauva mussutti tyytyväisenä tuttiaan isosiskon sylissä.
Pirkko silitteli Niilon pehmeää turkkia ja ihasteli muille: -Kyllä Niilo on suloisen pieni!

-Melkein yhtä pieni kuin Peukaloinen, totesi Petteri ja tarkasteli Niilon pienen pieniä tassuja.

-Muistatteko sadun Peukaloisesta? kysyi Vaari ja kaivoi kirjahyllystä paksun satukirjan esille.
Matkalla tuoliinsa lukemaan iltasatua Vaari kutitti Niiloa leuan alta. Niilo kihersi tyytyväisenä ja kuunteli hänkin Vaarin rauhallista kertomusta pojasta, joka kutistui peukalon kokoiseksi.
https://www.youtube.com/watch?v=fh1xbKY53ls

torstai 14. joulukuuta 2017

Joulukalenteri luukku 14


Lapset kerääntyivät taas Vaarin ympärille kuuntelemaan iltasatua.
-Vaari, lue meille joku eläinsatu! Olga pyysi.
-Olettekos kuulleet Bremenin soittoniekoista?
-Ai niistä, jotka kiipesivät päällekkäin ja pelottelivat niitä rosvoja ikkunan takana? Iida arveli.
-No niistäpä juuri, totesi Vaari ja kysyi: -Mitäs eläimiä sadusta muistatte?
-No ainakin siellä oli Aasi, Koira ja Kissa! Olga muisti.
-Ja Kukko myös! Iida lisäsi iloisena.
Vaari otti satukirjan käteensä ja aloitti sadun Bremenin kaupungin soittoniekoista.



keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Joulukalenteri luukku 13


-Täältä tulee uljas prinssi! Olli huusi ja loikki suurin askelin pitkin olohuonetta miekka toisessa kädessä ja kilpi toisessa.
- Ja näin hän sivaltaa lohikäärmeeltä pään poikki! Olli ulvoi ja iski miekallaan tyynyä niin, että untuvat vain pöllysivät.
-Älää! Minua väsyttää! valitti pikku Siiri ja otti huoneeseen tullutta Vaaria kädestä kiinni.
-Vai on täällä ritarileikit menossa, Vaari myhäili.
-Istukaapas alas, niin luetaankin tänään iltasaduksi tarina uljaasta prinssistä, joka herättää Prinsessa Ruususen ja valtakunnan satavuotisesta unesta!
-Minä voisin nukkua sata vuotta, olen jo niin väsynyt! Siiri sanoi hiljaisella äänellä ja kaivautui mukavaan asentoon tyynyjen päälle lattialle.
http://iltasatu.org/satu/prinsessa-ruusunen/


tiistai 12. joulukuuta 2017

Olipa kerran...


Eräänä talvisena iltana hiirten talossa oli odottava tunnelma. Vaarihiiri valmistautui illan satuhetkeen. Hiirilapset asettuivat kukin omalle paikalleen ja hiljentyivät kuuntelemaan.

Satutuokion jälkeen hiirilapset kömpivät siskonpetiin nukkumaan. Yöllä, unen ollessa syvimmillään, heräsivät sadut eloon...



Raunistulan Nukkekotikerhon jouluikkuna "Olipa kerran..." (Elvina Café, Yliopistonkatu 15, Turku) osallistuu jälleen Turun kaunein joulusomistus -kilpailuun. Kaunein jouluikkuna valitaan äänestämällä, äänestää voi 15.12. asti täällä:http://www.turkulainen.fi/joulusomistus2017 . Äänestämällä osallistut myös 100 euron lahjakortin arvontaan kilpailun voittaneeseen yritykseen.

ag

Joulukalenteri luukku 12

















-Kunpa huomenna jo sataisi lunta! huudahti pikku Iida, joka odotti jo malttamattomana paksua lumipeitettä, jonka pinnalla voisi lasketella pientä mäkeä alas.
-Ennen vanhaan olikin paljon enemmän lunta, virkkoi Vaari ja jatkoi: -Minä muistan, kuinka me pieninä hiiripoikina laskimme mäkeä niin, että lumi vain pöllysi!
-Minäpä luen teille tänään oikein lumisen sadun. Tästä te varmasti pidätte. Tämä satu kertoo prinsessasiskoksista Annasta ja Elsasta. Tämän sadun nimi on "Frozen – huurteinen seikkailu" ja kertoo sisarten välisestä tosirakkaudesta, joka pelastaa lopulta koko valtakunnan.

-Minä olen nähnyt sen elokuvan ja siinä on niin ihana musiikki. Let it go, let it go, taakse jää, taakse jää... hyräili Olga hyväntuulisena.

Vaari otti kirjan käteensä ja aloitti jälleen kerran satutuokion. Eikä kukaan huomannut, kun samaan aikaan alkoi taivaalta leijailla hiljalleen pienen pieniä valkoisia lumihiutaleita maahan.

https://www.youtube.com/watch?v=FpINqF_eMWg
laulu: https://www.youtube.com/watch?v=aljmNEGWzrs