Raunistulan hiirten piparitalkoot

Perinteet on kohdillaan, kun taas saimme pystyttää jouluikkunasomistuksemme. Tällä kertaa hiiriystävämme leipovat pipareita Turun Akateemisen kirjakaupan ikkunalla 30.11.-26.12.24. Tervetuloa mukaan!

Pikkukatsojia ilmaantui jo pystytyksen ollessa vielä kesken!

Mukavaa joulunodotusta blogisamme piipahteleville!

Hiirten sairaala hoitaa vauvasta vaariin

Meillä Raunistulan kerholla alkaa elämä olla mallillaan. Olemme saaneet uusia innokkaita jäseniäkin, se on mukavaa. Tämän syksyn yhteisenä puuhana on ollut Raunistulan hiirten perinteinen jouluikkunan valmistus. Tällä kertaa menemme Turun Martin kaupunginosaan, Martin apteekkiin. Ikkunaan syntyy Hiirten hyvinvointialue Harha – Raunistulan toimintayksikkö

Nukkekotikerhon jouluikkuna on esillä Turussa Martin apteekin ikkunassa 14.11.23 – 15.1.24.

Tilanteessa on historian havinaa, sillä kerhomme jouluikkunasomistukset alkoivat juurikin tämän apteekin ikkunasta vuonna 2012. Silloin ikkuna äänestettiin kolmannelle sijalle Turun kaunein jouluikkunakilpailussa 

Tässä muutama maukas tiiseri:

Vastaanottoaulassa on tunnelmaa - peräti poliisi saattamassa yhtä potilasta. Mitähän on tapahtunut? Neitihiirellä on häntä jäänyt hiirenloukkuun!

Harhassa on vastassa on aina ystävällinen ja välittävä (ja riittävä) henkilökunta: yleislääkäri Perttu Pecorino, vastaanottovirkailija Kerttu Kouda sekä sairaanhoitajat Rae Juusto ja Sisar Brie. Lääkehuolto toimii jouhevasti, sillä Harhan pihalla toimii liikkuva jalaslääkevarasto, jota johtaa  proviisori A.P. Teekkkari.

Vastaanottovirkailija Kerttu Kouda.

Harhan varustelu on viimeistä huutoa. Suihkutilassa on tarvittavat apuvälineet.

                                                Tästä ei suihkutila parane.

Pystytämme ikkunan 13.11. illalla. Harha on esillä 14.11.23-15.1.24. Tervetuloa vastaanotolle!

Pysyttele langoilla!

MOUSEUM avasi ovensa

Raunistulan nukkekotikerhon juhlavuoden näyttely  on vihdoin avoinna yleisölle. MOUSEUM kutsuu viihtymään. Iloksemme Aboa Vetus - Ars Nova pitää Raunistulan hiirten museota avoinna koko kuluvan vuoden auki, aina 2.1.2022  asti.

Mouseum koostuu seitsemästä roomboxista: etupiha, myymälä, Cafe Aura, näyttelytila, atelje, varasto ja takapiha. Pituutta teoksella on yli neljä metriä. 

 Linkistä voit lukea lisää.

                                                         Muutama makupala tässä:

Näyttelymme sijaitsee museon vanhassa osassa, ns Kaivoaukealla.

Pihalla odotellaan ovien aukeamista.

Ateljeessa maalataan pyörivää mallia.

Takapihalla puhdistetaan yön aikana ilmaantunutta graffitia.

                                                  Seuraa museon aukioloaikoja!

                                                             Tervetuloa Turkuun!

Mouseum - Juhlavuoden näyttely odottaa avajaisiaan

Raunistulan nukkekotikerho aloitti toimintansa vuonna 2010. Parahultaisesti alkanut vuosi juhlistaa etenkin sitä, että ensimmäinen näyttelymme ("Mini Asuntomessut" yhteistyössä Nukkekotiyhdistyksen kanssa) järjestettiin Turun kulttuuripääkaupunkikesänä 2011. Koronan tuomien kokoontumispulmien vuoksi emme juurikaan ole viimeisen vuoden aikana kokoontuneet. Sitä intensiivisemmin on "juteltu" verkossa, kuvia ja ideoita on vaihdettu ja lisäksi on pidetty muutama pihakokous turvavälein. 

Raunistulan hiiret lähtivät juuri sankoin joukon kaupungin arvostettuun museoon. Kaupungilla kiiri uutinen, että museon takapihallakin on tällä kertaa nähtävää.... Valtakunnan lehti Nukkekoti jo tätä mainostikin. HUOM: Näyttely sai jo lisäaikaa, ja  Mouseum-käynnille pääsee elokuun loppuun asti.

Etupihalla jonotetaan jo.

 Tervetuloa MOUSEUMIIN! 

Mouseum koostuu seitsemästä roomboxista: etupiha, myymälä, Cafe Aura, näyttelytila, atelje, varasto ja takapiha. Pituutta teoksella on yli neljä metriä. Tässä pikkumaistiaisa, kun ei ihan vielä paikan päälle pääse.  

          Etupiha 

Huppari-Hemmo murjottaa. "Museot on syvältä"

Mouseumin erikoisnäyttely "Sano Juusto - Say Cheese" kiinnostaa kaupunkilaisia.

Myymälä

Myymästä ostetaan pääsyliput - myynnissä on taidetarvikkeita ja mm julisteita.

Cafe Aura

Cafe Aura tarjoaa leivonnaisia ja hyvää kahvia.

"Nastat pikarit" voidaan täyttää liköörillä. Kiitos Turvanasta Oy:lle, jonka tuella
pystyimme hankkimaan materiaalit.

Atelje

Ateljeessa harrastekerholaiset maalaavat elävää mallia (malli pyörii).

Lennart Da Viiksi

Näyttelytilassa riittää katsottavaa. Erikoisnäyttelyn lisäksi esillä on aarteita museon omista kokoelmista.

Avajaisiin tuodaan totta kai kukkia! .  

Näyttelyn valvoja istuu ja tarkkailee

Varastossa museomestari Artsi Gouda hallitsee valtakuntaansa. Siellä  korjataan, myös kehystetään ja huolehditaan siitä, että näyttelyiden pystytykset sujuvat hyvin.

Museomestarin valtakunta

Varaston "Turvanasta" -kalenteri pitää päivät järjestyksessä.

Takapihalla on kaivauksen yhteydessä tehty sensaatiomainen löytö. Sen ikää ei vielä tiedetä.

Kaivausten löytö - klikkaa niin näet!

Valitettavasti siellä  on öiseen aikaan tehty tihutöitä. Kontti ja myös Le Fant on tärvelty graffitein.

APUA VÄTYS  - se on heti pestävä pois!

Muistathan, että näyttelymme on avoinna 29.8.21 asti. Seuraa Aboa Vetus Ars Nova museon aukioloja museon verkkosivuilt

Joulukuu 24. - Jouluaatto

Joulumuori vilkutti kuistilla ja toivotti Joulupukille hyvää matkaa. 

Sitten hän astui takaisin tupaan.Siellä sekalainen hiirisakki pyöri ja hyöri ihmeissään. 

-Mitäs sitä nyt tehdään, kun kaikki lahjat ovat jo valmiita? Ihmetteli Paavo.

-Niin, mitäs täällä Korvatunturilla on tapana tehdä, kun lahjaurakka on valmis? Kyseli Nils.

Muori seisahtui ja pohti hetken aikaa, sitten hän vastasi reippaasti.

-Ensin menemme kaikki yhdessä ulkoilemaan ja sitten ruokimme eläimet. Sen jälkeen tarkistamme, että joulukuusi on koristeltu ja käymme joulusaunassa. Sitten vain laulamme yhdessä joululauluja, syömme hyvää jouluruokaa ja herkuttelemme karkeilla, piparkakuilla ja tortuilla, listasi Joulumuori.

Tonttuhiirten keskuudesta kuului hyväksyvää muminaa.

Kaikki lähtivät iloisina ulkoilemaan. Jotkut potkuttelivat kelkalla, toiset ottivat sukset ja lähtivät hiihtämään. Osa riensi pulkkamäkeen ja osa vain käveli rauhallisesti kuusimetsän laidalla ja katseli nuorempien iloista menoa.

Päivä kului kuin siivillä ja ulkoilu väritti mukavasti tonttujen posket punaisiksi. Lampaat määkivät tyytyväisenä heinää mutustellessaan. Kanat kotkottivat ja nokkivat ylimääräistä jyväannosta. Pikkulinnut piipittivät kiitostaan uudesta lyhteestä ja pähkinöistä lintulaudalla.

Saunan ovenraosta kohosi höyrypilvi, kun tontut heittivät löylyä kiukaaseen.

Illalla kaikki istuivat tuvassa puhtoisina ja raukeina. Joululaulut raikuivat ja ruokapöydät notkuivat herkkuruokien alla. Joulumuori katseli tyytyväisenä tonttujoukkoa.

-Melkein unohdin! Joulupukki jätti tänne pienen säkin lahjoja. Ne taitavat olla teille ahkerille tontuille! Sanoi Joulumuori.

Tuvasta kuului ilahtunutta puheensorinaa.

-Joulupukki jätti tänne kirjeenkin, jatkoi Joulumuori.

-Rakas Joulumuori, ahkerat tontut ja Raunistulan ahkerat apulaiset! Kiitos kaikille ahkeroinnista lahjojen parissa. Lapset ja aikuiset ympäri maailman tulevat näistä iloisiksi. Olette auttaneet toteuttamaan hyvää mieltä kaikille ja niinpä hyvää mieltä ansaitsette myös te joka ikinen. Hyvää joulua toivoo Joulupukki,

Joulumuori luki kirjeen. Sitten hän otti pulleasta lahjasäkistä jokaiselle lahjan.

Iloiset ilmeet ja hilpeät hihkaukset raikuivat tuvassa, kun tontut availivat lahjojaan.

Tyytyväisinä tontut ihailivat saamiaan lahjoja. Pekka sai Hippopelin, Niilo luistimet, Paavo kauniin punaisen kudotun tonttulakin, Papa Manchego marsipaania… Samalla kun kaikki ihailivat omia lahjojaan, Joulumuorikin avasi oman pakettinsa.

-Mitäs täältä löytyy… oi! Joulumuori huokaisi ja katsoi lempeästi sydämen muotoista valokuvakehystä.

-Vanha valokuva nuoruusajoilta, kun olimme juuri rakastuneet toisiimme, Joulupukki ja minä. Oi, tämä on ihana. Laitankin sen paraatipaikalle tuonne takan viereen, henkäisi Joulumuori ihastuneena ja lähti heti kiinnittämään taulua seinälle.

-Tämä on kyllä kaikkien aikojen paras joulu! Kuiskutti Liisa Joulumuorille ja rutisti Joulumuoria lämpimästi.

-Kiitos kun saimme tulla tänne viettämään joulua! Sanoivat kaikki Raunistulan hiiret yhtä aikaa.

Hyvää joulua kaikille!

Joulukuu 23. - Juokse porosein

Samaan aikaan tuvan puolellakin huomattiin, että jouluaatto alkoi lähestyä. Siellä aloitteli Tuure tonttu olkikoristeiden tekoa. Tuure kantoi ison kasan olkia työpöytänsä ääreen.

-Ensin tehdään himmeleitä ja sitten tarvitaan monta olkipukkia, hän laskeskeli itsekseen.

-Mitä sinä mumiset? Kysyi Joulumuori, joka istui viereisessä keinutuolissa virkkaamassa.

-Minä tässä vaan laskeskelen, että ehdinkö saada kaikki valmiiksi ajoissa, vastasi Tuure ja samalla jo nitoi olkinippuja yhteen punaisella langalla.

-Joko on kiire? Kysyi Taavi tonttu hädissään.

Taavilla oli tehtävänä koristella joulukuusi. Hän kantoi joulukuusen koristelaatikoita, jotka oli juuri käynyt hakemassa vintiltä.

-Ehditkö tekemän olkikoristeita kuuseen? Kysyi Taavi Tuurelta.

-Täällä on jokunen tähti jo valmiina, kelpaako nämä? Vastasi Tuure heti.

-Erinomaista! Tänä vuonna kuusi saa olkikoristeet! Suunnitteli Taavi.

Hän penkoi koristelaatikkoa ja löysi sieltä jouluvalot.

-Nämähän ovat ihan sotkussa! hän voivotteli epätoivoisena.

Taavi nosteli valoketjun esille ja yritti selvitellä sotkussa olevaa vyyhteä.

-Apua! Hän huudahti hetken päästä. –En pysty liikkumaan!

Taavi oli saanut itsensä kieritettyä ihan solmuun valoketjun kanssa.

-Mitenkäs siinä noin kävi? kysyi Joulumuori ja nauroi iloisesti.

Tuure tuli ystävällisesti auttamaan Taavin pois pinteestä.

Pientä naurun kiherrystä kuului tuvankin puolelta, siellä Henrietta oli kutomassa pitkää kaulaliinaa.

Taavi mulkaisi Henriettaa ja punastui nolona.

-Että pitikin sotkeentua valojohtoon!

Joulumuori kantoi villasukkia käsissään ja hyöri ja pyöri tuvassa.

-Kaulaliina! Joko kaulaliina on valmis? Hän kysyi Henrietalta kiireisenä.

-Vielä viimeinen kerros ja päättely, vastasi Henrietta.

-Hyvä, tuopa se sitten pian tänne, Joulumuori hätäili.

Sitten hän kantoi villasukat Joulupukille ja kehotti laittamaan ne jalkaan.

Hetken päästä Henrietta toi pitkän punaisen kaulaliinan ja Joulumuori kieputti sen Joulupukin ympärille.

-Ettet nyt vaan vilustu! Joulumuori voivotteli huolissaan.

Joulupukki hikoili monen vaatekerroksen alla ja näytti pulleammalta kuin ikinä.

Hän hapuili ovea, mutta melkein silmät kokonaan peittävä kaulaliina esti näkemästä, missä kahva oli. Henrietta loikkasi aukaisemaan oven ja niin Joulupukki pääsi pihalle.

Siellä jo poroja valjastettiin reen eteen. Ruben heitti poroille heinää, jotta ne saisivat vielä hieman vahvistusta ennen pitkää matkaa.

-Onneksi meillä on nämä porot, ne ovat ketteräjalkaisia ja kulkevat tasaisesti. Australiassa pitää vaihtaa kenguruihin kun siellä on niin kuuma, että poroilla tulee hiki. Niin kuin minullakin nyt, Joulupukki voivotteli ja kieputti kaulaliinaa pari kierrosta auki.

-Huh, nyt helpottaa! Joulupukki huokasi helpottuneena.

Hän kiersi rekeä ympäriinsä ja tarkisti, että jalakset olivat kunnossa eivätkä valjaat eivät kiristäneet poroja mistään. Tontut toivat pajalta lahjapaketteja rekeen. Niitä oli jo iso säkillinen, mutta lisää vielä tuotiin. 

-Näitä on nyt pakko laittaa tähän säkin päällekin, Paavo mietti ja heitteli lahjapaketteja rekeen.

-Toivottavasti ne pysyvät kyydissä.

Joulupukki istahti rekeen ja otti ohjakset käteensä.

-Tästä se alkaa! Lahjoja kaikille ja hyvää joulumieltä Korvatunturilta! Huudahti Joulupukki iloisena. –Minulla on varmasti maailman paras työ, hän hihkui ja tartutti pirskahtelevan iloisuutensa poroihinkin. 

Porot tepastelivat paikallaan innokkaina, valmiina lähtemään liikkeelle heti, kun Joulupukilta vain kehotus tulisi.

-Ho ho ho, nyt matkaan porosein! Nauroi Joulupukki iloisesti.

Porot lähtivät juoksemaan tasaista vauhtia ja reki tuli isosta kuormasta huolimatta kevyesti perässä pitkin hankia. Kulkuset kilisivät valjaissa iloisesti ja tontut jäivät vilkuttamaan reen perään, kunnes sitä ei enää näkynyt. Revontulet leikkivät taivaalla ja valaisivat Joulupukin matkaa.