Joulukuu 2. - Raunistulan hiiret saapuvat Korvatunturille

Raunistulan hiiret saapuivat Korvatunturille innoissaan. Joulupukki toivotti kaikki tervetulleiksi, matkalaukut vietiin vierastupaan ja vieraat ohjattiin pienelle esittelykierrokselle.

Heti ison päätalon vierestä löytyi navetta. Siellä asusti kanoja, kukko ja pari lammasta. Navetan takaa alkoi hiihtolatu ja polku pulkkamäelle, jossa tontut mielellään laskettelivat kauniina talvipäivinä.

Päätalon toisella puolella näkyi monta muuta rakennusta.

-Mikä tuo iso halli tuolla on? Kysyi Julius.

-Sieltä löytyy työpaja ja varastotilat. Menkäämme sinne seuraavaksi, niin näette, minkälaista hulinaa lahjojen valmistus näin joulun alla on, kehotti Joulupukki ja lähti harppomaan suurinta rakennusta kohti.

- On se hyvä, kun tulitte meitä auttamaan. Tänä vuonna onkin paljon lahjatoiveita, kiitteli Joulupukki ja avasi työpajan oven.

Työpajalla näytti olevan kova tohina. Tontut istuivat työpöytiensä ääressä lahjoja tekemässä. Raunistulan hiiret ihmettelivät hetken hulinaa ja sitten jokaiselle etsittiin sopiva työpiste. Tontut opastivat Raunistulan hiiriä työntouhuun.

Julius istahti kynttiläpöydän ääreen.

-Näillä on varmaan kaikkein eniten kiire? Julius kysyi ja viittasi joulun odotukseen liittyvään tapaan polttaa kynttilöitä jo paljon ennen joulua.

-Tänäänhän on ensimmäinen adventtisunnuntai! Tarvitaan yksi kynttilä ikkunalle! Huudahti Julius ja alkoi heti kerätä kynttilänvalmistuksessa tarvittavia ainesosia pöydälle.

- Itsenäisyyspäivänä tarvitaan kaksi kynttilää. Ja sitten on vielä loput adventtisunnuntait... Julius laski sormillaan.

-Yhteensä tarvitaan 6 kynttilää ja joulupäiväksi vielä yksi lisää. Näin pimeänä aikana ja varsinkin juhlapäivinä tarvitaan paljon kynttilöitä, Julius sanoi.

-Unohditko Lucia-neidon juhlan? Silloin tarvitaan paljon kynttilöitä, sillä Pyhä Lucia tuo valoa pimeyteen, tiesi Margit, joka tuli katsomaan Juliuksen touhuja.

-Ja joulukuusen oksillakin on tapana polttaa kynttilöitä, Margit lisäsi.

-Nykyisin kuusessa käytetään sähkökynttilöitä, elävät kynttilät ovat vanha tapa ja paloriski, korjasi Pekka tuodessaan sammutuspeittoa.

-Muistakaa olla varovaisia. Steariini on kuumaa! Pekka vielä huikkasi ja jatkoi matkaansa.

Julius laittoi kuumennuslevyn päälle ja ryhtyi sulattamaan steariinia. Hetken aherruksen jälkeen pöydälle alkoi ilmestyä eri muotoisia valettuja kynttilöitä.

-Voi miten kauniita näistä tuli! Ihasteli Margit ja asetteli enkelikuvioisia valkoisia kynttilöitä hyllylle odottamaan paketointia.

Joulukuu 1. - Joulupukki lukee kirjeitä

Joulupukki istahti vanhuuttaan narisevaan nojatuoliin. Sen vanha kangaspinta oli kulunut. Se tuoksui hieman kahville ja aavistuksen ehkä suklaallekin. Siinä oli hyvä istua ja siinä hän oli viimeiset 200 vuotta jo istunutkin.

-Mitä sitä turhaan hyvää tuolia pois vaihtamaan. Ihan hyvä se vielä on, pohdiskeli Joulupukki.

-Turhia sellaiset uutuudet ja muut kotkotukset. Vanhoja huonekaluja ei enää arvosteta, jatkoi pukki moitiskeluaan.

Joulupukki huokaisi raskaasti, mutta sitten hänen ilmeensä kirkastui ja hän kehotti innostuneella äänellä Postitonttua tuomaan postisäkin lähemmäs.

Kirjuritonttu istahti omalle tuolilleen tumman puisen työpöydän taakse. Hän pyöräytti kerran työpöytänsä vieressä olevaa pyöreää maapallokarttaa liikkeelle. Se pyöri hetken vinhaa vauhtia, kunnes pysähtyi. Siitä pyöräytyksestä oli tullut kirjurille ihan oma vakiintunut tapa. Joka aamu ensimmäiseksi hän pyöräytti karttapalloa ja ihmeellisesti se pysähtyi juuri sen maan kohdalle, mistä sen päivän ensimmäinen luettava kirje oli lähetetty.

-Tänään ensimmäinen kirje tulee Kiinasta, kuiskasi kirjuri itsekseen ja jäi jännittyneenä odottamaan pukin kommenttia. Onkohan tänäänkin karttapallon ennustus oikeassa?

Joulupukki kurotti ottamaan ensimmäisen kirjeen ruskeasta juuttikankaisesta paksusta postisäkistä. Postisäkki oli pullollaan kirjeitä, joita tuli Korvatunturille monesta eri maasta.

Postitontun mukaan lapset ja monet aikuisetkin tapasivat kirjoitella joulupukille omia lahjatoiveitaan, tai muuten vain kertoa elämästään ja kilttinä olostaan.

-Ainakin 200 eri maasta on tullut postia viimeisen sadan vuoden aikana, muisteli kirjuri. Hän alkoi jo kiemurrella kärsimättömänä halutessaan pikaisesti kuulla mistä maasta tämän päivän ensimmäinen kirje oli lähetetty.

Joulupukki luki ensin kirjekuoren päällä olevan osoitteen.

-Joulupukki, 99999 Korvatunturi, kyllä tämä on oikea vastaanottajan osoite.

Sitten pukki repäisi kirjeen siististi auki.

Yhtäkkiä ovi paukahti auki ja kylmä viima kiepahti pitkin tuvan nurkkia. Hieman luntakin tuprahti sisään vekkuilevan tuulenpuuskan mukana. Kirjuri katseli ällistyneenä, kuinka tuulenpuuska henkäisi syvään ja laittoi karttapallon uudelleen pyörimään.

-Mitäs täällä nyt tapahtuu, hän ihmetteli ja katseli silmät suurina kun pallo pysähtyi. Mitä ihmettä!? Nyt karttapallossa näkyi pieni piste Turun kaupungin reunalla. Siinä luki Raunistula.

Juuri silloin Joulupukki aloitti lukemaan kirjettä ja hihkaisi heti iloisesti.

-Ahaa, ovat kirjoittaneet Raunistulasta! Olenkin kuullut, että Raunistulan hiiret ovat kovin ahkeria ja hyväsydämisiä hiiriä. Nyt he kyselevät tarvitsemmeko apua näin joulun alla ja lupaavat tulla tänne Korvatunturille avuksi lahjatalkoisiin.

-Kuulostaapa hyvältä, kyllä lahjapajalla aina lisäapulaisia tarvitaan. Tänä vuonna on tullut jo puoli miljoonaa kirjettä ja kaikkien toiveiden täyttämiseksi pitääkin ahkeroida kovasti, sanoi Joulupukki.

-Lähetämmekö Raunistulaan jonkin vastauksen? Kysyi Postitonttu.

-Kyllä vain! Lähetä oikein pikasähkösanoma, että apu otetaan mielellään vastaan.

Postitonttu viuhahti ulos ovesta toimittamaan tehtäväänsä ja Joulupukki kaivoi säkistä seuraavan kirjeen.

-Ja sitten on kirje Kiinasta. Kuusivuotias Li on ollut oikein kiltti ja toivoo lahjaksi satukirjaa, luki Joulupukki kirjeestä.

Kirjuritonttu otti sulkakynän käteensä ja kirjoitti paksuun kirjaansa. Li – satukirja.

Kaikkien aikojen joulu - Raunistulan hiiret Korvatunturilla

Olipa fiilistä, kun  kävimme pystyttämässä perinteen mukaan Raunistulan hiirten joulupuuhat Elvina Cafen ikkunaan Turun keskustaan. Tänä vuonna hiiritonttumme ovat päässeet Korvatuntunrille Joulupukin lahjapajalle avustamaan lahjojen valmistusta.

Tässä kuvassa on osa touhukkaista hiiristä ehtinyt puurolle.

Tässä kirjassa on kaikki havainnot kilteistä lapsista.

Toiveita on iso säkillinen.

 Pajalla tehdään liki mitä vain - tässä valmistuu nukkekoteja ja niihin huonekaluja.

Pakkaamossa riittää hyörinää.

Pehmeitä paketteja tulee myös.

Taukotilassa on maailmankello - löydätkö Raunistulan ajan?

Joulukynttilöitä on hyllytolkulla.

Makeata riittää!

                                          Joulukoristeiden ja jouluvalojen asennusta...

Tässä on "sutinaa" puurokupposen äärellä.

Käykäähän  Ikkunalla te jotka asutte Turun liepeillä tai jotka muuten piipahdatte täällä päin.

Mitä kello on?

Taas oli vilkas kerhoilta ja kohta ollaan "valmiita" siinä mielessä, että riippuen siitä, mitä kello missäkin päin maailmaa on...
Tässä vinkiksi näkymä "maailmankelloon" - Raunistulan hiiret matkaavat jouluksi paitsi Cafe Elvinan ikkunaan, niin ehkä myös laajemmalti maalilmalla - ainakin kelloja riittää!
Ikkunaa pääsee tutkailemaan paikan päälle viikosta 48 alkaen.

                                 Mukavaa joulunodotusta blogissamme piipahteleville.

Joulun viiden pisteen vihje

Kerholla on aika hyörinä. Mitähän on syntymässä? Kurkataanpa hiukan...

Hyasintin tuoksua, kynttilän tuiketta ja piippalakkeja (näkyy myös "isompia tonttuja").

Pöydän kattausta ja "avaruusvalaisin"...

Tämä herra käänsi kasvonsa toisaalle kuvaushetkellä, kukahan hän onkaan?

Muita valmisteluja ympäri kerhoa:

 

         Pakettejakin käärittiin...

Jos ei muuta vielä hoksaa, niin yksi asia on varma: JOULU ON TULOSSA!

Joulu tulee - oletko valmiina?

Kerholla joulupuuhat jo näkyvät. Pikkupaketteja on valmistunut (hys hys) ja jos jonkinlaista touhua riittää. Joulupukin kirjakin löytyi, siinä lukee, mitä lahjoja on suunnitteilla.

Tässä Katariinan valmistamassa kirjassa riittää tutkimista (se ei kooltaan ole tulitikkuaskin kokoa suurempi, paitsi pakuudeltaan).
    Pankaa merkille s u l k a k y n ä.

 Puuropöytä odottaa lautasiaan (Ninnan kätten työtä)

  Ja mitä olisi Raunistulan kerhon joulu ilman hiiriä... Tässä Johannan pukemana.

Tähän jouluun liittyy talli (yhteistyötä tehneet Ninnan ja Eija).

Alunperin Eijan jo v 2014 tekemä hiiri sai tonttulakin ja taas mennään...

Vaatehtimolla on kiireitä kun tarvitaan jouluasut!

Ja mitä olisi joulu ilman saksia? Ei tietenkään sujuisi lahjapakettien teko ilman näitä Johannan loihtimia toiminnallisia saksia!

Trukkilavallinen suksia

Syksyn alkaminen tuntuu mukavalta, kun kerhon puuhat ovat alkaneet.  Työn touhussa ollaan oltu jo kolme kertaa ja tuloksena on talvea varten trukkilavaa ja suksia. Lavat tehtiin "vanhasta muistista" (mallikappale löytyi  kerholta) ja suksia syntyi Maria Malmströmin ohjeen mukaan.

Sangen mallikelpoinen suksi tulollaan (Riitan).

                               

Trukkilavat tehtiin valmiista askartelukaupan rimasta - tukipuut tuolla väliässä on rakettitikkua.

                                Päällä 4 rimaa, alla 3. Naulojen paikat tässä tekeillä.

 

 Suksiverstaalla valmistus perustui Maria Malmströmin ohjeeseen - suurin osa teki suksiparinsa  valmiista kapeasta tuohesta. Jollakin oli ohjeen mukaista spaattelia.

Muotti on viimmesen päälle!

Tässä Katjan taidonnäyte.

Vanhan ajan sukset (Suomen armeijan Eijan mallisto).

                      Näillä kelpaa sivakoida (Johannan) - sauvat sitten ensi kerralla!
                            Mukavaa syksyä blogissamme piipahtaville.