Joulukuu 21. - Joululauluilla joulutunnelmaa

Sakari astui Joulupukin tupaan ja raportoi reippaasti tilanteen lahjakoneesta.

-Virhetilanteita tänään 3 ja lahjoja valmistui 23989 kappaletta, Sakari ilmoitti.

Joulupukki rapsutti partaansa ja pohti.

-Lahjakone kyllä tekee lahjoja kovaa vauhtia. Ehkä se kone onkin ihan hyvä, vaikka aluksi minä ajattelin, että mitään modernisointia ei täällä Korvatunturilla tarvita. Tontuilla on näihin aikoihin kova kiire saada lahjat valmiiksi. Lapsilla on niin monenlaisia toiveita ja kaikkien toiveet on kyllä perinteisesti pyritty toteuttamaan. Listat vain tuppaavat olemaan paljon pidempiä nykyään kuin ennen vanhaan, päivitteli joulupukki.

-Onneksi meillä on nyt tuo lahjakone, totesi Joulumuori. -Pitkään sitä hankintaa vatvottiinkin, mutta toki sitä pitää Korvatunturinkin pysyä ajan tasalla maailman menossa. Vaikka meillä onkin perinteisesti jo 200 vuotta kaikki lahjat tehty käsin, niin ei se pieni helpotuskaan pahitteeksi ole.

Jää sitten aikaa vähän muihinkin touhuihin ja vähän rentoutumiseenkin vaikkapa kuuntelemalla joululauluja, Joulumuori pohdiskeli.

Juuri sillä hetkellä Wilhelm astui tupaan.

-Sanoiko joku joululauluja? Hän kysyi uteliaana.

-Hyvä kun tulit. Onko sinulla kitara mukana, jos vähän soittelisit meille tunnelmallisia joulumieltä kohottavia lauluja? Kysyi muori.

 Wilhelm otti kitaran esille ja tapaili ensimmäisiä sointuja.

-Joululauluja on soitettu jo ammoisina aikoina. Roomassa jo 300-luvulta lähtien! Ja Saksa on perinteinen laulumaa ja sieltä kuoroperinne on tänne meillekin tullut. Haluatteko kuulla kaikista vanhimman suomenkielisen hymnin Hoosianna, vai Enkeli taivaan? Wilhelm varmisti.

-Molemmat! pyysi Joulumuori ja istahti virkkaamaan uutta pöytäliinaa.

Suloiset ja hartaat sävelet täyttivät tuvan. Joulupukki ummisti silmänsä ja nautti musiikin rentouttavasta vaikutuksesta.

-Tämä on yksi vanhimpia joululauluja ja lauletaan jouluyönä. Wilhelm kertoi ja aloitti samantien laulamaan.

- Gloria in excelsis Deo…

-Kyllä on kaunista! huokaisi Joulumuori. -Eikös tuosta ole suomenkielinenkin versio?

- Kuului laulu enkelten… Lauloi Wilhelm hartaasti.

Kun kappaleet oli soitettu, Hiirimamma kurkisti keittiön puolelta tupaan.

-Soitatko sen kuusijuhla-laulun. Sen mikä kuultiin siellä Jyväskylässä, Hiirimamma pyysi.

-Ai sen! Kyllä vain!

-Joulupukki, joulupukki… lähti saman tien soimaan. Ja kaikki yhtyivät railakkaaseen lauluun mukaan.

Joulukuu 20. - Lahjakone

Margit asteli työpajalla ja tarkasti, että kaikki tekivät ahkerasti töitään. Margit saapui Paavon pöydän ääreen.

-Hopi hopi, kiire kiire! Nyt vauhtia! Margit vaati tiukasti.

-Mikäs kiire tässä? Loput lahjat saadaan uudelta lahjakoneelta! Paavo väitti vastaan.

-Lahjakoneelta. Höh, tuhahti Margit. –Semmoinen koliseva ja ihmeellinen masiina. Minä en luota siihen ollenkaan. Ihan turha uusi kotkotus, sanon minä!

-Se konehan on ihan mahtava! Laitetaan vain muovirouheet ja muut aineet säiliöihin ja sitten painetaan nappia ja koneesta tulee leluja liukuhihnalta. Sitten ne vielä menevät suoraan pakkauslaitteeseen ja saadaan nopeasti lahjat valmiiksi, selitti Paavo innoissaan.

-Niin niin, mutta mikään ei voita perinteisiä käsin tehtyjä lahjoja, Jatkoi Margit kinastelua.

-Minä menenkin katsomaan taas sitä konetta! Huudahti Paavo ja ennen kuin Margit ehti estellä ja muistuttaa Paavon omista keskeneräisistä lelujen maalauksista, Paavo oli jo kipittänyt pajalta ulos lahjakonehallille.

Hallissa oli kirkkaat valot päällä ja Paavon silmiä ihan häikäisi. Mitään kolinoita ei kuulunut, vain liukuhihnan tasainen surina.

-Eihän tämä ole äänekäs. Paavo sanoi ja tervehti Tuomasta, joka oli juuri naputtelemassa valvomossa.

-No ei olekaan, myhäili Tuomas ja jatkoi hetken naputtelemista.

-Mitä sinä naputtelet? Kysyi Paavo kiinnostuneena.

-Syötän tähän lelujen lukumäärät ja laitan työjonoon seuraavia leluja, selitti Tuomas.

PIIP PIIP PIIP! Kuului yhtäkkiä kovaääninen ujellus.

-Apua, mitä nyt tapahtuu? Ihmetteli Paavo.

-Ei hätää. Siellä on vain virhetilanne, selitti Tuomas rauhallisena. – Tarkistetaan virhekoodit ja sitten syötetään tähän muuttujat ja purkukoodit. Sitten resetoidaan sekvenssit ja lisätään ajoketjujen päivitysfrekvenssit suorituslistalle ja….

Paavo kuunteli ihmetellen Tuomaksen selitystä, eikä ymmärtänyt sanaakaan.

-Minä käyn katsomassa tuolla. Paavo sanoi nopeasti ja liukeni paikalta vikkelästi.

Hän asteli lelukoneelle, missä Jaakko oli korjaamassa laitetta.

-Menikö se rikki? Kysyi Paavo.

-Ei pahasti. Siellä vain yksi konkka lämpeni liikaa. Mittari näyttää tästä 70 ohmia ja virrankulutus on 0.500. Säätimellä voidaan vähän vaikuttaa tähän, mutta parasta on vaihtaa tähän nyt vastus ja ehkä tuo virtalähde… Mietiskeli Tuomas ja penkoi samalla työkalupakkiaan.

Tuomas otti ruuvarin käteensä ja palasi sähkökaapille. Hän ruuvaili siellä hetken ja sitten kaikki oli taas kunnossa. Liukuhihna lähti uudelleen liikkeelle.

-No niin, siinä se oli. Tuomas sanoi tyytyväisenä. –Virhekoodi oli 335. Tuomas ilmoitti Sakarille, joka seisoi vieressä kynä kädessä valmiina kirjaamaan virhekoodin vihkoonsa.

-Kirjataanko kaikki virheet ylös? varmisti Paavo.

-Kyllä vain, Joulupukki seuraa tarkasti tilastoista koko tuotantoa ja virhetilanteiden määriä.

Sakari lähti vihkonsa kanssa raportoimaan heti tilanteen Joulupukille.

Joulukuu 19. - Lahjojen pakkaaminen

 Margit asteli nopein askelin lahjojen pakkaamolle. Helga siellä oli jo valmistellut paketointipöydän kuntoon. Paperirullat odottivat telineessä ja nauhat ja narut siististi kelattuina.

-Noniin, voit aloittaa paketoinnin näistä hyllyistä. Margit neuvoi ja näytti lähimpiä hyllyjä.

Margit nappasi hyllyltä nallen ja antoi sen Helgalle.

Helga otti nallen vastaan epäröiden.

-Tämä on aika vaikea paketoida.

-Alku aina hankalaa, mutta kyllä se siitä lähtee sujumaan. Laita enemmän teippiä, neuvoi Margit.

Helga otti esiin vihreää paperia kultaisilla koristeilla ja lähti käärimään nallea paperiin. Teipin avulla hän sai paketin kasaan nopeasti.

-Hienostihan se sujuu, kehui Margit. -Vielä naru ympärille, niin hyvä on!

Margit katseli vielä hetken tyytyväisenä Helgan paketointia. Sitten hän haki muutaman lelun valmiiksi pöydänkulmalle odottamaan.

-Lähden tästä keittämään kahvit taukohuoneeseen, kohta pääsette pitämään ansaittua taukoa. Laitan esille myös vähän juustoja ja keksejä. Olette te ahkerat sen ansainneet, Margit sanoi ja nosteli muutaman valmiin paketin hyllylle odottamaan kuljetusta Joulupukin rekeen.

Hetken päästä erään hyllyn takaa astui esiin Ruben, Helgan veli.

-Huh, vihdoinkin tuo orjapiiskuri lähti! Ruben sanoi kiihtyneenä.

-Mitä sinä täällä teet? Kysyi Helga.

-Tulin vain muistuttamaan, että kotopuoleenkin pitäisi lähettää vanhemmille lahjat, Ruben selitti.

-Hoidettu on. Tässä on Lelukaupan häät-levy. Sopii kuin nakutettu Mammalle ja Pappalle, Helga innostui ja otti pöydän laatikosta vanhan lp-levyn.

-Löysin tämän vintiltä vanhojen tavaroiden joukosta. Vanhemmat varmasti ilahtuvat tästä nostalgisesta lahjasta. Saavat muistella omaa nuoruuttaan tätä kuunnellessaan, Helga selitti innoissaan.

-Paketoi se nyt, Ehdotti Ruben. –Minä kirjoitan tähän osoitteen valmiiksi.

Ruben otti kynän käteen, raapusti jotain pakettikorttiin ja sitten ojensi sen Helgalle.

- Mitä tässä lukee? Kauheita harakanvarpaita! Helga päivitteli.

-Metsäpolku 12. Pöytyä, Ruben sanoi närkästyneenä. –Ihan selvästi!

Ruben tuhahti ja käänsi selkänsä.

-Kirjoita itse paremmin, minä menen nyt talikkohommiin. Ruben nakkeli niskojaan ja lähti lahjapajalta pois. 

-Miten niin harakanvarpaita… ihan hyvin siitä sai selvän… mutisi Ruben itsekseen matkalla navetalle.