keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Ihan pienet pikkujoulut

Kyllä pikkujouluaika on mukavaa. Vietimme Raunistulan kerhon syyskauden päätöksen pikkujoulun merkeissä. Sen lisäksi, että illan emäntä Titta ja isäntä Isto plus perheen pikkumiehet olivat loihtineet mitä herkullisimpia tarjottavia glögin kanssa nautittavaksi, saimme myös harjoittaa kädentaitoja.
 Illan emännän ideasta oli meille jyrsitty valmiiksi lokerikkokalenteri - kaikki pienet lokerot piti hiota, jotta mahtuivat koloonsa. Kuvan malli on illan emännän tekemä.
Aihiot on jyrsitty.
Muutama sai työnsä valmiiksi,  isolla osalla kalenterin lokerot tulevat kuntoon kotona tai tammikuussa kerhon "rästikerralla". Väritykseen sopi askartelumaali tai tussi. Pikkiriikiset numerot pitää käsin maalata. Nupit on mini-minihelmiä ilman reikää.
Illan päätteeksi jaoimme pikkulahjat, joista alla muutama ryhmäkuva:



                               Ja lopuksi pikkujoumme herkkupöytää:


Mukavaa joulunodotusta blogissamme piipahteleville. Palaamme kerholle 13.1.2020.


maanantai 2. joulukuuta 2019

Pientä puutyötä

Järjestimme kerholla intarsiakurssin. Kerholle kokoontui yhteensä 12 innokasta oppijaa, joilla etukäteistehtävänä oli miettiä, mitä haluaisi tehdä - ovia, sängvynpäätyä, pöytää, parkettia vai jotain muuta.
Ohjaajana toimi Juha Nuutti, jonka kursseista löytyy lisätietoa: http://www.jussinruusupuu.com
Seuraavista kuvista näkyy mitä syntyi:
Tämä upea pöytä syntyi Johanna taitavissa käsissä.
Kuvassa kurssin ohjaaja Juha Nuutti.

 
Malleja pöytiin

Vaiheistusta en lähde kirjaamaan - suosittelen kurssia. Kuudessa (6) tunnissa saa jo valmista, kunhan kuuntelee ohjeet - ja vielä noudattaakin niitä. Ohjaajalle 10+.
Tässä opettajan sängynpäätymalli alusta alkaen.
Hieno pikkupöytä.
Upea ovi.
                                                               Komea tumma pöytä.
Vaatekaapin komea ovi.
Pöytä
Parkettia pukkaa!
Päädyt kahteen sänkyyn
Näissä pöydissä ei ole vielä loppukäsittelyä.
Väri oviin!
Loppukevennyksenä seuraava työ: visiona oli tumma mahonkinen sängynpääty - klassisen miehinen koristelu ja nuo aukot visakoivua.
Kuinkas sitten kävikään? Mahonki oli vaikea työstää visakoivusta puhumattakaan.
Lopputuotoksena hiukan vaisumpi versio, leppää ja jotain muuta. Kuviokin muuttui.
Mutta valmista tuli.
Ja kivaa oli!