sunnuntai 24. joulukuuta 2023

Joulukuun 24. Hiiret leipureina - Joulukuusen ympärillä

 




Vihdoin on jouluaatto ja hiirten työkiireet Kolotalon työmaalla laantuvat. Jokainen talotilaus on saatu valmiiksi ajoissa ja asukkaat ovat muuttaneet tyytyväisinä omiin taloihinsa.
Sillä aikaa kun Tyyne oli sairaalassa, Taavi on ehtinyt sisustaa uuden kodin kuntoon.

Tänään Tyyne pääsee sairaalasta pikkuisen vauvan kanssa. Taavi käy hakemassa Tyynen ja pikku Piparin kotiin, missä isovanhemmat ja sukulaiset ovat jo innokkaina odottelemassa että pääsevät  ihastelemaan uutta perheenjäsentä.

-Ajatella, tämä on pikku Piparin ensimmäinen joulu! hempeilee Taavi ja heijaa pikkuvauvaa hellästi sylissään.

Pikku Piparin silmät tapittavat Taavi-isää, kunnes ne painuvat väkisin kiinni.

-Pikku Pipari nukahti, Taavi kuiskaa ja asettelee vauvan kehtoon nukkumaan.

-Tässä Joulupukkia odotellessa voimmekin pistää pieneksi hiirenpolkaksi! hihkaisee Kaisa ja nappaa Henrikiä kädestä kiinni. Tyyne ja Taavikin nappaavat toisiaan käsistä kiinni ja hypähtelevät kuusen ympärillä. Välillä he kurkistavat kehdossa nukkuvaa pikku Piparia.

-Hip hei! Hyvää joulua! kaikki toivottelevat iloisina toisilleen.

lauantai 23. joulukuuta 2023

Joulukuun 23. Hiiret leipureina - Maitoa ja keksejä

 




Kaisa häärii keittiön pöydällä kiireisenä. Hän kilisyttelee kuppeja asettaessaan niitä pienille lautasille.  Hän ohjeistaa muita leipureita laittamaan sokerin kulhoon ja kerman kauniiseen kermakkoon.

Kun kupit on aseteltu nätisti, hän katselee ympärilleen arvostellen.

-Jokin ei nyt ihan täsmää... hän miettii ääneen ja jatkaa:

-Leipurimestari sanoi, että hänen kotimaassaan Joulupukille jätetään keksejä ja poroille porkkanoita.

-Meillä on kyllä keksit, mutta unohdimme porkkanat! hän älyää.

-Kahvi on jo kaadettu kuppeihin, huikkaa Henrik väliin ja kantaa kahvikannua pois.

-Mutta entäs jos Joulupukki juokin teetä! parahtaa Kaisa äkkiä.

-Vai maitoako se Joulupukki keksien kanssa haluaa? Voi en minä muista millään mitä se Leipurimestari sanoi! jatkaa Kaisa epätoivoisena.

-No laitetaan vaikka kaikkea, niin saapahan sitten valita juuri sitä, mitä mieli tekee. Eihän tässä ole mitään hätää, rauhoittelee Henrik ja kietoo kätensä Kaisan ympärille.

perjantai 22. joulukuuta 2023

Joulukuun 22. Hiiret leipureina - Piparipurkissa jumissa

 


Keksit on saatu vihdoin leivottua ja ne ovat jäähtymässä ritilän päällä. Hyvältä tuoksuvat keksit ladotaan rekeen ja ne on tarkoitus kuljettaa pikimmiten tarjoilupöydälle.

Olli työntää ja Antti vetää rekeä hikikarpaloiden vain valuessa viiksikarvoja pitkin. Vihdoin keksit saadaan tarjoilupöydälle asti. Nyt pitää enää siirtää keksit reestä piparipurkkiin.

-Muista, että piparit pitää saada ehjänä purkkiin, muistuttaa Olli.

-Joo joo, vastaa Antti.

Piparipurkin luona on kuitenkin yllätys odottamassa. Topias temppuili piparipurkin luona ja putosi purkkiin. Topias takoo piparipurkin seinää ja katsoo epätoivoinen katse silmissään.

-Auttakaa! hän anelee kiihkeästi.

-Voi ei, etkö pääse sieltä pois? kysyy Antti empaattisesti.

-Väistäkää, sanoo Olli -Ei hätä ole tämän näköinen. Minä keksin keinon, hän rauhoittelee.

Olli pudottelee piparkakkuja yksitellen Topiakselle. Topias pinoo niitä portaiksi alleen ja pikku hiljaa hän pääsee kipuamaan korkeammalle ja korkeammalle purkin sisällä. Kunnes vihdoin hän ylettyy purkin reunaan. Sieltä hän punnertaa itsensä purkista äkkiä pöydälle.

-Ja tästä ei sitten hiiskuta kenellekään! hän sanoo vakavana. -Ei ainakaan isälle, hän vielä täsmentää.

Olli ja Antti tirskahtavat ja pidättelevät nauruaan. Topias katsoo poikia tuimasti, mutta röhähtää sitten itsekin nauramaan. Ja he nauravat yhdessä Topiaksen toilailuille.

torstai 21. joulukuuta 2023

Joulukuun 21. Hiiret leipureina - Hiirikeksit

 

Myös toisella työpisteellä on keksien leivonta käynnissä. Taikina on jo kaulittu ohueksi.

-Millä muotilla keksit otetaan? Kysyy Antti.

-Ei millään, vastaa Olli.

-Miten niin ei millään? ihmettelee Antti.

-Siten niin, että meillä on Pekka, sanoo Olli.

Silloin pikkuinen Pekka kipittää taikinaa pitkin ja heittäytyy selälleen taikinan päälle.

Olli ottaa veitsen ja lähtee kiertämään Pekkaa ympäri. Samalla veitsen kärki piirtää ääriviivaa Pekan ympärille.

-Pysy paikallasi, tämä on tarkkaa puuhaa! sanoo Olli.

Antti katsoo vierestä henkeään pidätellen.

-Ole varovainen, ettei veitsi lipsahda! huutaa Antti ohjeita.

keskiviikko 20. joulukuuta 2023

Joulukuun 20. Hiiret leipureina - Keksien leipominen

 



Joulu lähestyy jo. Joulun odotus on aina jännittävää aikaa. Hankitaan herkkuja syötäväksi, kirjoitellaan lahjatoivelistoja joulupukille ja valmistellaan keksikekkerit.

-Nyt on korkea aika leipoa joulupukin keksit valmiiksi, pohtii Kaisa.

-Keksejä varten tarvitaan kaunis kuviokaulin, hän suunnittelee.

Kaisa suuntaa tarvikelaatikolle ja penkoo sitä pitkän tovin.

-Tässä on kaunein kuvio, hän päättää tyytyväisenä ja kuljettaa kaulimen työpöydälle.

Kaisa ryhtyy heti hommiin. Hän kaulitsee taikinan tarpeeksi ohueksi ja tekee pinnalle koristekaulimella kuvioinnin. Sitten hän painelee piparimuotilla erimuotoisia keksejä koko taikinasta.

-Sitten nämä vain uuniin ja valmista tuli! myhäilee Kaisa tyytyväisenä.

tiistai 19. joulukuuta 2023

Joulukuun 19. Hiiret leipureina - Pikku Pipari

 




Sairaalassa on rauhallinen tunnelma. Potilaita on paljon, mutta kaikki sujuu jouhevasti, kun on  asiantuntevat työntekijät töissä.

Eräästä huoneesta kuuluu äänekäs parkaisu. Sairaanhoitaja Rae Juusto kiiruhtaa heti katsomaan tilannetta. Hän avaa huoneen oven ja näkee hirmuisen sotkun. Sotkun keskellä lattialla on kärrystä pudonnut tuttipullo ja maito on valunut pitkin poikin lattialle.

-Tuttipullo lipsahti käsistäni, kun olin laittamassa uutta satsia maitokaappiin, sairaanhoitaja Eeva sanoo pahoitellen ja ottaa rätin käteensä pestäkseen maitotahrat lattialta.

Sairaanhoitaja Rae nyökkää hyväksyvästi Eevalle, joka on saanut jo melkein kaiken siivottua. Sitten hän kääntyy takaisin ja suuntaa kulkunsa viereiseen huoneeseen. Sieltä kuuluu iloinen nauru. Pikkupotilas istuu lattialla ja katsoo innoissaan sairaalaklovnin esitystä.

Nurkkatuolissa istuu Tyyne, tuore äitihiiri, pieni käärö sylissään.

Sairaanhoitaja Rae astuu heidän luokseen ja kysyy:

-Mitenkäs täällä jaksellaan?

-Oikein hyvin! Tyyne vastaa iloisesti. -Sain juuri syötettyä pikku Piparin.

-Oi! Onko hänen nimensä Pipari? Voi miten suloista! Sairaanhoitaja Rae ihastelee.

Masu täynnä ja tyytyväisenä Pikku Pipari tutkii ympäristöään uteliaana, kunnes hänen katseensa hakeutuu sairaalaklovnin suuntaan. Pikku Pipari ihmettelee klovnin käsissä leijuvia ilmapalloja.

-Pallo, katso Pipari, se on ilmapallo! Äitihiiri opettaa pikkuiselleen.

maanantai 18. joulukuuta 2023

Joulukuun 18. Hiiret leipureina - Sairaalareissu



Jessen tassu tärähti pudotessa ikävästi ja hän tarvitsee nyt kipeästi hoitoa. Onneksi terveysasema on lähellä. Jesse astuu terveysaseman ovesta sisälle. Häntä jännittää kovasti lääkäriin meno. Odotusaulassa on kuitenkin jo jouluinen tunnelma, joten jännitys hellittää saman tien. Ovessa roikkuu joulukranssi ja seiniä kiertää kultainen kimalteleva koristenauha. Hyllyillä ja pöydällä on värikkäitä joulukoristeita.

Jesse astelee ilmoittautumistiskin luo. Jonossa on yksi asiakas häntä ennen. Jesse huomaa vuoronumeronäytön ja katselee ympärilleen. Hän nappaa oman vuoronumerolappunsa tiskin vieressä olevasta laitteesta.  Sitten hän astuu kiltisti odottamaan vuoroaan lattiassa näkyvän odota tässä -merkin päälle.

Pian on Jessen vuoro ja hän astuu tiskin luo.

-Päivää, hän sanoo reippaasti. -Putosin ja täräytin tassuni ja ehkä vähän päänikin. Hän selittää osastosihteeri Kerttu Koudalle.

-Täältä saat nopeasti apua. Kerttu sanoo ystävällisesti ja tarjoaa Jesselle suklaakonvehdin rasiastaan.

-Ota tästä suklaata nyt ensihätään, sitten pääset lääkärin juttusille. Yleislääkäri Perttu Pecorino on  tänään päivystäjänä.

Kerttu ottaa Jessen tiedot ylös ja kirjaa ne tarkasti järjestelmään. Sen jälkeen hän ohjaa Jessen odottamaan, kunnes lääkäri tulee hakemaan Jessen tutkittavaksi. Jesse istuu pehmeälle sohvalle ja nappaa sarjakuvalehden telineestä.

-Tätä en olekaan vielä lukenut, hän sanoo hymyillen viereiselle asiakkaalle ja syventyy lukemaan sarjakuvalehteä aikansa kuluksi.

sunnuntai 17. joulukuuta 2023

Joulukuun 17. Hiiret leipureina - Eiffelin torni

 





Piparkakkutalojen keskellä on suuri aukio, jolla seisoo korkea piparkakkutaikunasta rakennettu torni. Leipurimestari seisoo tornin juurella ja katselee kaihoisasti korkeuksiin.

-La tour d’Eiffel! hän huokaa ihastuksissaan. -Siinäpä on mahtava mestariteos.

Leipurimestari huomaa, että tornin huipulta puuttuu vielä viimeinen silaus.

-Jesse, tornin huipulla näyttää olevan pieni virhe pursotuksessa. Kipaisepas korjaamaan tuo kuorrutusjälki, Leipurimestari komentaa.

-Tuolta ylhäältä näet varmasti kaikkialle helposti, joten tarkistapas samalla, että kaikki talot ovat varmasti valmistuneet.

Jesse kipuaa tornin kylkeä pitkin ylös. Ylhäältä on mahtavat näkymät koko piparkakkutalo alueen yli. Hän ihailee maisemia samalla, kun korjaa pursotusjäljen Leipurimestarin käskyn mukaisesti.

-Eipä tässä kyllä mitään korjattavaa ole, hän miettii itsekseen, mutta sipaisee samalla tassullaan pienen, melkein näkymättömän valuman pois.

-On se Leipurimestari tarkka, hän toteaa ihailevasti.

Jesse on valmis laskeutumaan tornista, kun hän huomaa etäämmällä jotain liikehdintää. Hän siristää silmänsä nähdäkseen paremmin. Jesse näkee, että Topias tasapainoilee keksipurkin reunalla ja horjahtaa vaarallisen näköisesti.

-Varo! hän huudahtaa pelästyneenä.

Pelästyessään Jessen oma ote tornin reunasta kirpoaa ja hän putoa mätkähtää maahan.

Hetken hän huohottaa maassa pelästyneenä ja Leipurimestari juoksee paikalle.

-Miten kävi? kysyy Leipurimestari.

Jesse kokeilee käpäliänsä ja toteaa kaiken olevan kunnossa. Sitten hän yrittää nousta ylös, mutta kiljahtaa kivusta.

-Voi ei, tassuni on tärähtänyt! hän parahtaa.

Leipurimestari sitoo Jessen jalkaan lastan ja avustaa hänet pikimmiten sairaalaan.


lauantai 16. joulukuuta 2023

Joulukuun 16. Hiiret leipureina - Kuorrutuspuuhia

 


Talo valmistuu hurjaa vauhtia. Koristelu on edennyt jo kuorrutusvaiheeseen. Kuorrutteen pursottamisessa on oman niksinsä ja hommaan tarvitaan erittäin kokenut leipuri. Josefiina on maankuulu kauniista sokeripursotuksistaan ja siksi hänet on palkattu Kolotalon pääpursottajaksi.

Josefiina on jo melkein valmis nuorenparin Kolotalon koristelussa. Hän tarkistaa mallipiirustuksista vielä suunnitelmat ja toteaa, että savupiippuun tarvitaan vielä pienet koristepursotukset. Josefiina kiipeää ketterästi katolle valtavan pursotinpussinsa kanssa. Kun hän on valmiina aloittamaan pursottamisen, huomaa hän harmikseen, ettei pussista tulekaan ulos yhtään kuorrutetahnaa.

-Mikäs tälle nyt tuli? hän ihmettelee.

Josefiina kääntelee pursotinpussia ja painelee sieltä täältä. Sitten hän yrittää pursotusta uudelleen.

-Ei vieläkään, hän toteaa harmistuneena.

Josefiina ottaa pursotinpussin käpäliensä väliin ja puristaa niin kovaa kuin vain kykenee. Siinä samassa pussista kuuluu vaimea pulpahdus ja kuorrutetta roiskahtaa kovalla voimalla Josefiinan päälle. Hetken hän hölmistyneenä ihmettelee mitä tapahtui, mutta sitten toteaa ilokseen, että  kuorrutetta alkaa valua nätisti pussin kulmasta, kuten kuuluukin.

Josefiina pyyhkäisee käpällään poskilleen roiskunutta kuorrutetta, nuolaisee käpälänsä puhtaaksi ja nostaa pussin olkapäälleen.

-Nyt tarkkana, niin pursotuksista tulee kauniita, hän miettii keskittyneenä ja pursottaa savupiipun reunaan valkoisen sokeriraidan vakaalla otteella.

-Valmis! hän hihkaisee iloisesti ja huomaa Leipurimestarin kävelevän talon luo.

Leipurimestari kiertelee taloa ympäri ja katsoo tarkasti kaikki yksityiskohdat. Sitten hän myhäilee hyväksyvästi ja sanoo:

-Oikein hyvä. Nyt on Kolotalo valmis luovutettavaksi onnelliselle perheelle.

-Siinä oli tämän viikon viimeinen työ. Nyt voit aloittaa joululoman, Leipurimestari lupaa Josefiinalle, joka ilahtuu tiedosta huomattavasti.

perjantai 15. joulukuuta 2023

Joulukuun 15. Hiiret leipureina - Talon koristelu







Piparkakkutalotyömaalla on saatu nuorenparin Kolotalo jo pystyyn. On alkamassa koristeluvaihe. Rakennusteline on pystytetty talon viereen. Telineeltä on helpompi kiinnittää karkit katolle.

Juuso on kiivennyt tikkaita pitkin ylimmälle tasolle ja istuu nyt tukevasti latomassa lakupaloja katolle. Hän kiinnittää lakunauhan tolppaan ja laskee nauhan avulla korin alas. Alhaalla harjoittelijahiiri latoo karkit koriin. Kun kori on täynnä, harjoittelijahiiri kiskaisee nauhasta merkiksi. Silloin Juuso tietää hinata korin ylös. Lakupala kerrallaan tarveaineet saadaan katolle ja koristelutyö voi alkaa.

-Hupsista! hihkaisee Juuso. Häneltä lipesi lakunauha, jolla lakut saa hinattua alhaalta ylös.

-Voi himpura sentään, harmittelee Juuso. Sitten hän huhuilee alas.

-Huhuu! Harjoittelija siellä!

Mutta mitään vastausta ei kuulu. Juuso koittaa kurkkia alas, mutta alhaalla ei näy ketään.

-Mihin se nyt meni? ihmettelee Juuso ja jatkaa huhuilua.

-On tainnut harjoittelija mennä tauolle. Nooh, kaipa hän sieltä pian takaisin tulee. Ei auta muu, kuin odotella, Juuso toteaa säyseästi.

-Kylläpä tuo laku tuoksuu hyvältä. Taidanpa herkutella odotellessani, Juuso nappaa kerroslakun  käteensä ja haukkaa kulmasta palasen.

-Tämän lakun minä syön näin ja seuraavan lakun herkuttelen yksi värikerros kerrallaan, hän suunnittelee, eikä ole ollenkaan pahoillaan yllättäen ilmaantuneesta tauosta.

torstai 14. joulukuuta 2023

Joulukuun 14. Hiiret leipureina - Työharjoittelijat

 


Harjoittelijoilla on ollut jännittävä päivä. Sirke ja Marja ovat kumpikin ahkeroineet omien tehtäviensä parissa. Nyt he tapaavat toisensa piparitalon pihalla.

-Miten sinun harjoittelujaksosi on sujunut? Sirke kysyy.

-Ihan hyvin. Olen vain yllättynyt kuinka kovaa hommaa tämä karkkien kuskaus on, vastaa Marja.

-Se Leipurimestari on kyllä aika pelottava. Marja jatkaa muistellen edesllistä kohtausta lakupakkaamossa.

-Juu niin on. Melkein tuli papanat pöksyyn, kuin se ärjäisi Topiakselle vihaisena, hihittelee Sirke ja heiluttelee käsiään kuten Leipurimestari vihastuksissaan ja toistelee Leipurimestarin kauhistunutta äänensävyä tavoitellen “Oh non! Oh non!”.

Kun Sirke pistää käpälänsä poskilleen, pyörittelee silmiään ja värisyttelee viiksikarvojaan vimmaisesti, purskahtavat he nauruun ja hihittelevät pitkän tovin masut kippurassa.

Kun makoisat naurut on naureskeltu, esittelee Marja kärryjensä sisältöä Sirkelle. Kärryt on lastattu ihan täyteen erilaisia värikkäitä lakritsikarkkeja. Herkullinen tuoksu saa hiirityttöjen suut kostumaan ja vatsan kurnimaan.

-Katso tässä kuormassa on yksi pipari. Sitä ei varmaankaan tarvita minnekään, joten voin varmaan syödä sen. Marja nappaa vaaleanpunaisella kuorrutteella päällystetyn piparkakun käteensä.

-Ja tässä on vielä toinen, Marja sanoo ja nappaa tähtipiparin pinon päältä. Hän ojentaa piparkakun Sirkelle ja sitten he molemmat haukkaavat yhtäaikaa piparkakuistaan.

-Ei hassumpaa tämä työnteko piparkakkutalotehtaalla! myhäilevät he yhteen ääneen.

keskiviikko 13. joulukuuta 2023

Joulukuun 13. Hiiret leipureina - Onnettomuus

 



Lakujen pakkaushuoneessa on jäätävä tunnelma. Kaikki ovat ääneti, vain tasainen kolina kuuluu, kun lakuja putoilee kourua pitkin lattialle.

-Oh non! Oivoi voi voi sentään! Mitä täällä tapahtuu? Leipurimestari aloittaa voivottelemisen.

-Silvia, miten tämä on mahdollista? Leipurimestari kysyy ja kääntyy Silvian puoleen.

Silvia on mykistynyt. Hän aukoo suutaan, mutta ei saa sanaakaan sanottua. Hän katsoo epätoivoisena lattialle sinkoilleita lakuja. Sitten hän havahtuu ja selittää vaivaantuneena.

-Topias, sinun piti katsoa sovelluksesta minne kuorma viedään, eikä jäädä katselemaan Yousto.be:sta videoita!

Silloin Topias havahtuu puhelimensa pauloista.

-Häh? hän sanoo hämmästyneenä. Topias katselee ympärilleen ymmärtämättä mitä on tapahtunut.

Lakuja kierii edelleen kourua pitkin hitaasti Leipurimestarin jalkoihin. Mestarin posket alkavat punehtua ja viiksikarvat väpättävät jo vimmaisesti.

-Tämmöinen peli ei vetele! Minkälainen esimerkki sinä meidän harjoittelijoillemmekin olet! Kotona saat kyllä videokiellon koko kuukaudeksi! Uhkailee Leipurimestari pojalleen.

Nyt tilanne alkaa hahmottumaan Topiaksen päässä. Hän kyllä toi kärryn ihan oikeaan kohtaan, mutta epähuomiossa tönäisi kärryn vinoon, kun istahti pitämään taukoa kärryn viereen. Hieman nolona Topias alkaa keräämään lakuja kärryyn.

-Anteeksi, papa! hän pyytää nöyrästi leipurimestarilta.

-Minä kerään kaikki äkkiä kyytiin. Topias lupaa ja pistää samantien töpinäksi. Milloinkaan ei ole Silvia tai Leipurimestari nähneet niin vikkeliä käpäliä työn touhussa. Ei kulunut kuin viiksikarvan värähdys, niin jo oli kärry täytetty ja käpälän käänteessä koristelakut olivat matkalla kohti piparitalotyömaata.

tiistai 12. joulukuuta 2023

Joulukuun 12. Hiiret leipureina - Lakujen pakkausta

 



Lakujen pakkauspisteelle tulee päivittäin suuret määrät koristelakuja. Tilausten joukosta löytyy uusi Kolotalon lakutilaus, joka pitää kuljettaa pikimmiten. Topias on juuri tuonut uuden keräyskärryn paikalle ja Silvia kiipeä huterasti tikkaita pitkin ylimmälle askeleelle. Hän kantaa mukanaan valtavaa korillista kirjavia lakuja.

Pakkauspisteellä on modernia teknologiaa. On hi-tec:iä, ai:ta ja iot:ia. Kaikki on tehokasta ja loppuun asti automatisoitua. Lakut kaadetaan lakulaskuriin ja laite laskee lakujen määrän, tarkkailee laatua ja optimoi kuormien kuljetukset äärettömän tehokkaasti. Ja kaiken näkee reaaliajassa omasta lakusovelluksesta. Se kertoo milloin kuorma on valmis ja neuvoo nopeimman reitin kohteeseen.

Silvia astuu viimeiselle askelmalle ja nostaa laatikon korkealle ilmaan ja kippaa lakut laitteeseen. Lakut kolisevat kivasti suppiloa ja kourua pitkin kuljetuskärryyn.

-Kyllä tämä on helppoa, miettii Silvia.

Silvia höristää korviansa. Jotain outoa kyllä nyt on tekeillä. -Ettei vain ole laitevika jumittanut lakulaskuria, hän miettii huolestuneena.

Silvia tiputtelee viimeisetkin lakut korista ja kurkistaa tyhjän korin takaa alas laitteelle. Hän näkee Leipurimestarin astuvan huoneeseen pienet harjoittelijahiiret vanavedessään.

Sitten Leipurimestarin askel pysähtyy äkisti. Harjoittelijahiiret kipittivät perässä, mutta eivät huomaa  leipurimestarin pysähtymistä, vaan törmäävät toisiinsa ja töytäisevät mestaria selkään.

“Attention! Olkaa varovaisia!” Leipurimestari ärjäisee ja kääntyy harjoittelijoiden puoleen tuimana. Sitten hän kääntyy takaisin lakujen pakkauspisteeseen päin ja jähmettyy paikoilleen. Harjoittelijatkin ymmärtävät, että nyt ei ole kaikki kuten pitäisi.

maanantai 11. joulukuuta 2023

Joulukuun 11. Hiiret leipureina - Lakutyömaa

 



Edellisten seinäonnettomuuksien jäljet on saatu onnistuneesti siivottua ja hiirikaverukset jatkavat uusien seinien pystyttämistä paremmalla onnella. He saavat uudet seinät pystyyn juuri ajoissa ennen kuin Leipurimestari saapuu muutaman harjoittelijan kanssa huoneeseen.

-Piparitalojen tärkeimpiä raaka-aineita ovat koristeet. Luennoi Leipurimestari harjoittelijoille erittäin tärkeänä. Hän viittoilee talojen katoille ja selittää miten paljon erilaisia namusia tarvitaan koristelua varten.

-Seuratkaa, suivez! hän komentaa ja harjoittelijat kipittävät leipurimestarin perässä kiltisti.

He saapuvat lakutyömaalle.

-Täällä lakut sahataan ensin pienemmiksi pätkiksi. Sitten ne pilkotaan kirveellä tarkasti puolikkaiksi pilkkeiksi. Mitta on hyvin tarkka, biensûr. Selittää Leipurimestari ja katselee tyytyväisenä työmaan touhua.

Moottorisahan surina on kova ja harjoittelijahiirien tekee mieli peittää korvat. Niinpä he vetävät leipomismyssynsä syvemmälle korvien päälle.

-Kuinka paljon näitä vielä tarvitaan? kysyy kirveshiiri.

-Pilkkeitä tarvitaan kolme kuormaa, vastaa pilkkeitä kärryihin pinoava Pauliina.

-KYSYIN ETTÄ KUINKA PALJON NÄITÄ VIELÄ TARVITAAN? huutaa kirveshiiri uudestaan.

Pauliina nostaa tassunsa ja näyttää kolmea sormea. Kirveshiiri nyökkää ja jatkaa lakujen pilkkomista sahan surinan yltyessä.

sunnuntai 10. joulukuuta 2023

Joulukuun 10. Hiiret leipureina - Seinä kaatuu

 


Toisaalla samaan aikaan kuuluu hirveä kolina. Stefan seisoo puoliksi pystytetyn talon luona, kohauttaa hartioitaan ja ottaa tiukan otteen ikkunapuusta. Hän napsauttaa ison palan seinää irti ja kohta kuuluu narskutus, kun Stefan nakertaa pienillä hampaillaan palan reunaa. Kun hän on saanut mussutettua palan kokonaan ja nielaistua viimeisenkin murusen, hän istahtaa tyytyväisenä katsomaan mitä viereisellä piparialustalla tapahtuu.

Siinä vieressä ovat Jesse ja Joonas pystyttämässä toista taloa. Heilläkään ei homma taida sujua ihan halutun laisesti.

-Miten menee jätkät? huutaa Stefan pojille.

-Homma hanskassa! huutaa Jesse iloisesti kaverilleen ja irroittaa toisen käpälänsä heiluttaakseen tervehdyksen Stefanille.

Juuri silloin Jessen toisenkin käpälän ote irtoaa ja seinäpala jää vain Joonaksen otteen varaan. Joonas ei millään pysty pitämään koko seinän painoa yksinään pystyssä, niinpä seinä lähtee uhkaavasti  kallistumaan. Mitään ei ole tehtävissä, vaan seinä kaatuu lopulta kokonaan toista seinää vasten kaataen molemmat seinät hurjasti  rämisten pitkin ja poikin piparialustaa. Jesse ja Joonas tuijottavat toisiaan hämmentyneinä.

-Ja hanskat näköjään hukassa! nauraa Stefan astellessaan paikalle. Häntä huvittaa suunnattomasti hiirikavereiden toilailu.

-Tämä meni rikki. Mitä me tälle teemme? Joonas kysyy kavereilta neuvoa.

-Pomo sanoi, että epäonnistuneet seinät pitää hävittää, tietää Jesse, mutta jatkaa samaan hengenvetoon -Mutta miten?

-En nyt keksi muuta ratkaisua, kuin että syödään nämä rikkinäiset, niin sillähän ne on sitten hävitetty! keksii Joonas nokkelasti.

Stefaninkin mielestä ehdotus kuulostaa vallan mainiolta. Hän jopa lupautuu auttamaan kavereitaan. Sillä eihän kavereita mitenkään sovi jättää pulaan!

Niinpä hiirikaverukset nappaavat kukin seinän reunasta kiinni ja taittavat ison palasen. Hetken päästä laskeutuu huoneeseen hiljaisuus. Vain pieni tyytyväinen narske ja mussutus kuuluu yhteistyön toimiessa parhaimmillaan.





lauantai 9. joulukuuta 2023

Joulukuun 9. Hiiret leipureina - Seinän pystytys

 



-Hiiop! kuuluu karjaisu seinän takaa ähinän ja puhinan säestämänä. Pyry ja Lilli ovat nostamassa pipariseinää pystyyn.

-Ensimmäinen seinä tulee tähän. Ohjeistaa Lilli ja näyttää paikkaa piparilevyn kulmassa.

-Varo varo, ettei seinä kaadu! huudahtaa Lilli, kun Pyryltä meinaa ote lipsahtaa.

-Äh kun olen näin lyhyt, en saa nostettua tätä. Mitäs nyt tehdään? Pyry harmittelee ja miettii miten kinkkisen tilanteen saisi ratkaistua. Hän silmäilee ympärilleen ja huomaa kasan puna-valkoraitaisia pillejä.

-Nyt keksin! Pillien avulla saadaan seinä pystyyn! hän selittää ilahtuneena Lillille.

Lilli nyökyttelee tyytyväisenä samalla, kun Pyry hapuilee toisella käpälällään pilliä. Ne ovat aika kaukana, mutta hän saa kuin saakin yhden pillin käpäliensä ulottuville. Pillin avulla he saavat pönkättyä seinän pystyyn ja Pyry nojaa seinään helpottuneena. Iso urakka on ohi, hän miettii tyytyväisenä.

-Kylläpä tämä seinä onkin kaunis. Nämä koristekuviot ovat kyllä erityisen onnistuneet, ihailee Lilli.

perjantai 8. joulukuuta 2023

Joulukuun 8. Hiiret leipureina - Siirappia

 




Antti on lapioimassa sokeria kottikärryyn. Hän saa kuorman valmiiksi ja kärrää sen taikinakulholle.

-Sokerilasti saapuu! hän huikkaa iloisesti.

Sitten Antti huomaa jotain outoa tassuissaan. Jokin pistelee ja kutittelee tassuja ja hän istahtaa tutkimaan asiaa. Hänen tassujensa pohjaan on tarttunut jotain. Tassut ovat kauttaaltaan ihan tahmeat.

- Mitä ihmettä! Siirappiako tämä tahmeus on? hän huudahtaa ihmetyksissään.

-Tahmatassu! kuuluu vierestä Ollin ilkkuminen.

Antti harmistuu ja vastaa: -Itse olet pölypää!

Sitten hän sanoo heti perään -Anteeksi, ei ollut tarkoitus sanoa pahasti. Pahoitin mieleni, kun ilkuit minua.

-Ei se mitään, sanoo Olli ja istuu Antin viereen. -Anteeksi, että sanoin sinua tahmatassuksi. En minäkään tarkoittanut olla ilkeä.

-Mutta missä sinä olet tassusi noin tahmeaksi saanut ja mitä se on? Kysyy Olli.

Antti sipaisee käpälällään tassun reunasta ja nuolaisee. Hänen viiksikarvansa ihan tärisevät, kun hän tunnistaa tahmean aineen.

-Tämä on siirappia! hän selittää innostuneena.

Nyt Ollikin innostuu ja kysyy kädet joka suuntaan viuhuen: -Mistä sinä kuljit? Mennään sinne!

Molemmat ponkaisevat ylös ja lähtevät seuraamaan Antin tahmaisia tassunjälkiä takaisin päin.

Molemmat nuolaisevat suupieliään, kun ajattelevat makeaa herkkua, joka heitä odottaa.

torstai 7. joulukuuta 2023

Joulukuun 7. Hiiret leipureina - Lumienkeli





Keskellä piparkakkulevyä on suuri valkoinen kasa tomusokeria. Purkki on selvästi kaatunut ja sokerit levinneet laajalti.

-Mitäs täällä on tapahtunut? Ihmettelee Martti ja tutkailee tuhon laajuutta.

Hän kipaisee hakemaan pullasudin ja lähtee lakaisemaan sotkua.

-Ihan kuin tässä näkyisi enkelin muoto, hän ihmettelee ja keskeyttää harjaamisen tutkiakseen kuviota tarkemmin. Kun lähistöltä kuuluu vaimeaa narsketta, Martti nostaa katseensa ylös.

- Moi Pertti! hän huutaa tulijalle. -Tule katsomaan tätä kummallista jälkeä! Martti kehottaa.

-Näyttää ihan lumienkeliltä ja nonparellejakin näkyy täällä joukossa, jatkaa Martti ääneen ihmettelyä.  Pertti pysyttelee hieman kauempana ja tuijottaa outoa jälkeä.

-Kukakohan on mahtanut tämän sotkun tehdä?

-Ei harmainta aavistusta. En ole nähnyt ketään täällä päin liikkumassa, sanoo Pertti ja peruuttaa pari askelta taakse päin.

Hän jatkaa peruuttamista askel askeleelta pois päin ja pitää katseensa tiukasti Marttiin päin.

-Kauhea sotku, harmittelee Martti ja tarttuu taas harjaansa.

Kun Martti heiluu harjansa kanssa, Pertti poistuu vaivihkaa paikalta. Pertin takki ja housut ovat kauttaaltan selkäpuolelta valkoisen tomusokerin peitossa.

keskiviikko 6. joulukuuta 2023

Joulukuun 6. Hiiret leipureina - Jauhoa ilmassa

Ilmassa leijailee sankka valkoinen pilvi. Jostain pilven seasta kuuluu vaimeaa muminaa.

-Yksi, kaksi, kolme, neljä... Kaisa laskee tarkkana.

Olli seisoo jauhopussin vieressä ja yskii käheästi, kun saa aimo annoksen jauhoja henkeensä.

-Kaisa, katso vähän minne jauhoa lapioit! moittii Olli tuimana.

Kaisa ottaa uuden lapiollisen jauhoja ja katsoo oikein tarkasti suunnan. Jauho pitää saada heitettyä kulhoon asti. Hän ponnistaa voimansa äärimmilleen ja heilauttaa lapiollisen jauhoja ilmaan. Osa leijailee taas Ollin niskaan, mutta suurin osa osuu nätisti kulhoon. Olli luikkii pikaisesti pölypilven läpi pois vaaravyöhykkeeltä.

-Kymmenen! huutaa Kaisa ja kurottautuu sen jälkeen jauhopussiin syvemmälle kaapaisemaan uutta lastia lapioonsa.

-Vielä neljä! vastaa Henrik kuuluvalla äänellä. Samalla hän vispaa vimmatusti taikinaa.

-Ei tarvitse lähteä enää punttisalille tämän työpäivän jälkeen, hän nauraa iloisesti virnistäen.

Kaisa nostaa peukkuaan merkiksi, että on samaa mieltä. Kohta ilmaan pöllähtää taas uusi jauhopilvi.

-Neljätoista! kuuluu pilven keskeltä ja heti perään kimeä kiljaisu.

-Mitä tapahtui? kysyy Henrik huolestuneena.

Kun vastausta ei kuulu, hän lähtee tarkistamaan tilanteen. Jauhopussin luona ei näy ketään. Kaisa on kadonnut.

-Kaisa, minne sinä menit? Henrik huhuilee. Sitten hän huomaa pienet pyristelevät tassut jauhokeon keskellä. Henrik nappaa tassuista kiinni ja kiskoo kevyesti Kaisan ulos jauhokeosta.

-Puhhuh! sanoo Kaisa ja pölläyttää suustaan pienen jauhopilven. -Liukastuin, hän selittää nolona ja kiittää sen jälkeen kohteliaasti Henrikiä pelastamisestaan.

-Se taitaa olla nyt tauon paikka, on tässä rehkittykin jo tarpeeksi, Henrik sanoo.

Hän tukee Kaisan alas tikkaita ja sitten he suuntaavat yhdessä evästauolle.


tiistai 5. joulukuuta 2023

Joulukuun 5. Hiiret leipureina - Piparkakkutaikinan ohje

 




Silvia tutkii tarkasti uutta työlistaa. Hän laskee, että nuorenparin kolotaloon tarvitaan vielä 2 kiloa lisää taikinaa.

-Etsikää sieltä kirjasta piparkakkuohje, hän huikkaa jauhohyllyltä.

-Tai ei sittenkään, minä tulen itse, hän toteaa, kun laskeutuu hyllyltä alas ja tömistelee jalkojaan ja pudistelee käsistään jauhoja.

-Missäs minun lasini ovatkaan? Tämä on niin pientä pränttiä! hän kysyy ja voivottelee samalla, kun lehteilee keittokirjan sivuja ripeästi.

Hiiriveljekset Olli ja Antti kipittävät lasit käpälissään paikalle. He ojentavat ne Silvialle ja jäävät pitämään niitä  oikeassa asennossa, jotta Silvia näkee lukea tekstin.

-Mummohiiri laittoi aina paljon siirappia. Muistan miten pikkuhiirenä sain aina nuolla sen ihanan tahmean lusikan, muistelee Silvia kaihoisasti omaa lapsuuttaan.

Hän havahtuu omista muisteloistaan, kun Olli ja Antti kysyvät taikinan tekemisestä.

-Kuinka paljon sitä siirappia tarvitaan? Mitä muita aineita tarvitaan? kysyy Olli.

-Minä tykkään eniten taikinasta, sanoo siihen väliin Antti.

-Ja minä tykkään valmiista pipareista, vastaa Olli.

-Mitkä ovat parhaimpia: sydänpiparit, kukkapiparit vai tähdet? Minä tykkään Tähdistä! sanoo Antti.

-Ei sillä ole väliä minkä muotoisia ne ovat, samaa taikinaa se on, väittää Olli.

-Ei varmana ole! vastaa Antti ja mulkaisee veljeään kiukkuisena.

-Onpas! -Eipäs! -Onpas! -Eipäs! väittely raikuu pitkin keittiötä. Silvia laittaa kätensä korvilleen.
-Nyt pojat hiljaa! sanoo Silvia napakasti.

Pojat hiljenevät, mutta tökkivät Silvian selän takana salaa toisiaan.

maanantai 4. joulukuuta 2023

Joulukuun 4. Hiiret leipureina - Talotilaus



Ähinä ja puhina sekä kilke ja kalke kuuluu kauas. Työmaalla on täysi tohina käynnissä.

Rane on Kolotalojen vastaava rakennusmestari. Hän seisoo leivinlaudalla ja katsoo tarkkaavaisena leipurihiiriä töissään. Vieressä seisoo kuuluisa leipurimestari Le Maître Pâtisserie Biscuit Épicé. Hän on kovin arvonsa tunteva ja vaativa mestari. Hänet tunnetaan siitä, että työn jäljen pitää olla vähintään täydellistä. Huonompi ei kelpaa ja lopputulos on aina suurenmoinen, joten leipurimestaria kunnioitetaan työntekijöiden keskuudessa suuresti.

-Noniin, saatiin taas uusi talotilaus. Se on sitten nuorenparin Kotoisa-Kolotalo. Selittää Rane leipurimestarille ja plärää talopiirustusten kasaa edessään.

- Katsotaanpas kuvista mitkä ne mitat sille sivuseinälle ovatkaan. Rane penkoo piirustuskasaa vimmaisesti. -Mihinkäs minä sen piirustuksen nyt hukkasin?

-Hmpf, nyrpistää leipurimestari nenäänsä. -Miten epäjärjestyksellistä! hänen viiksikarvansa värähtävät paheksuvasti.

Leipurimestari osoittaa käpälällään yhtä piirustusta ja kysyy kohteliaasti -Olisikohan se kenties tämä piirustus tässä?

-No kappas, siinähän se! Kiitti! Rane vastaa ilahtuneesti. Hän ottaa piirustuksen käteensä ja tutkii sitä hetken aikaa tarkasti.

-Tässä sanotaan että leveys on 11cm. Jaahas, no sitten vain mitataan... Rane sanoo ja huutaa sen jälkeen tömäkästi leipureille. -Seeeeeis!

Rane astuu määrätietoisesti taikinaa kaulivien hiirten luo ja ottaa mittanauhansa esille. Leipurimestari seuraa vikkelästi perässä.

-Kuulkaas, nyt kyllä ristimitta heittää pahasti. Rane toruu.

-Ja taikina on absolument liian paksu, lisää leipurimestari nopeasti. -On ehdottoman tärkeää, että taikinan paksuus on tasan 3,5mm. Allez, allez! hän hoputtaa kaulitsijoita.

Leipureiden ei auta muu, kuin tarttua uudestaan kaulimen kahvoihin ja lähteä kaulitsemaan taikinaa vielä ohuemmaksi.