maanantai 24. joulukuuta 2018

Joulukuu 24. - Jouluaatto



Joulumuori vilkutti kuistilla ja toivotti Joulupukille hyvää matkaa. 

Sitten hän astui takaisin tupaan.Siellä sekalainen hiirisakki pyöri ja hyöri ihmeissään. 
-Mitäs sitä nyt tehdään, kun kaikki lahjat ovat jo valmiita? Ihmetteli Paavo.
-Niin, mitäs täällä Korvatunturilla on tapana tehdä, kun lahjaurakka on valmis? Kyseli Nils.
Muori seisahtui ja pohti hetken aikaa, sitten hän vastasi reippaasti.

-Ensin menemme kaikki yhdessä ulkoilemaan ja sitten ruokimme eläimet. Sen jälkeen tarkistamme, että joulukuusi on koristeltu ja käymme joulusaunassa. Sitten vain laulamme yhdessä joululauluja, syömme hyvää jouluruokaa ja herkuttelemme karkeilla, piparkakuilla ja tortuilla, listasi Joulumuori.
Tonttuhiirten keskuudesta kuului hyväksyvää muminaa.

Kaikki lähtivät iloisina ulkoilemaan. Jotkut potkuttelivat kelkalla, toiset ottivat sukset ja lähtivät hiihtämään. Osa riensi pulkkamäkeen ja osa vain käveli rauhallisesti kuusimetsän laidalla ja katseli nuorempien iloista menoa.

Päivä kului kuin siivillä ja ulkoilu väritti mukavasti tonttujen posket punaisiksi. Lampaat määkivät tyytyväisenä heinää mutustellessaan. Kanat kotkottivat ja nokkivat ylimääräistä jyväannosta. Pikkulinnut piipittivät kiitostaan uudesta lyhteestä ja pähkinöistä lintulaudalla.
Saunan ovenraosta kohosi höyrypilvi, kun tontut heittivät löylyä kiukaaseen.
Illalla kaikki istuivat tuvassa puhtoisina ja raukeina. Joululaulut raikuivat ja ruokapöydät notkuivat herkkuruokien alla. Joulumuori katseli tyytyväisenä tonttujoukkoa.

-Melkein unohdin! Joulupukki jätti tänne pienen säkin lahjoja. Ne taitavat olla teille ahkerille tontuille! Sanoi Joulumuori.
Tuvasta kuului ilahtunutta puheensorinaa.
-Joulupukki jätti tänne kirjeenkin, jatkoi Joulumuori.
-Rakas Joulumuori, ahkerat tontut ja Raunistulan ahkerat apulaiset! Kiitos kaikille ahkeroinnista lahjojen parissa. Lapset ja aikuiset ympäri maailman tulevat näistä iloisiksi. Olette auttaneet toteuttamaan hyvää mieltä kaikille ja niinpä hyvää mieltä ansaitsette myös te joka ikinen. Hyvää joulua toivoo Joulupukki,
Joulumuori luki kirjeen. Sitten hän otti pulleasta lahjasäkistä jokaiselle lahjan.
Iloiset ilmeet ja hilpeät hihkaukset raikuivat tuvassa, kun tontut availivat lahjojaan.
Tyytyväisinä tontut ihailivat saamiaan lahjoja. Pekka sai Hippopelin, Niilo luistimet, Paavo kauniin punaisen kudotun tonttulakin, Papa Manchego marsipaania… Samalla kun kaikki ihailivat omia lahjojaan, Joulumuorikin avasi oman pakettinsa.
-Mitäs täältä löytyy… oi! Joulumuori huokaisi ja katsoi lempeästi sydämen muotoista valokuvakehystä.
-Vanha valokuva nuoruusajoilta, kun olimme juuri rakastuneet toisiimme, Joulupukki ja minä. Oi, tämä on ihana. Laitankin sen paraatipaikalle tuonne takan viereen, henkäisi Joulumuori ihastuneena ja lähti heti kiinnittämään taulua seinälle.

-Tämä on kyllä kaikkien aikojen paras joulu! Kuiskutti Liisa Joulumuorille ja rutisti Joulumuoria lämpimästi.
-Kiitos kun saimme tulla tänne viettämään joulua! Sanoivat kaikki Raunistulan hiiret yhtä aikaa.
Hyvää joulua kaikille!

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Joulukuu 23. - Juokse porosein



Samaan aikaan tuvan puolellakin huomattiin, että jouluaatto alkoi lähestyä. Siellä aloitteli Tuure tonttu olkikoristeiden tekoa. Tuure kantoi ison kasan olkia työpöytänsä ääreen.
-Ensin tehdään himmeleitä ja sitten tarvitaan monta olkipukkia, hän laskeskeli itsekseen.
-Mitä sinä mumiset? Kysyi Joulumuori, joka istui viereisessä keinutuolissa virkkaamassa.
-Minä tässä vaan laskeskelen, että ehdinkö saada kaikki valmiiksi ajoissa, vastasi Tuure ja samalla jo nitoi olkinippuja yhteen punaisella langalla.
-Joko on kiire? Kysyi Taavi tonttu hädissään.
Taavilla oli tehtävänä koristella joulukuusi. Hän kantoi joulukuusen koristelaatikoita, jotka oli juuri käynyt hakemassa vintiltä.
-Ehditkö tekemän olkikoristeita kuuseen? Kysyi Taavi Tuurelta.
-Täällä on jokunen tähti jo valmiina, kelpaako nämä? Vastasi Tuure heti.
-Erinomaista! Tänä vuonna kuusi saa olkikoristeet! Suunnitteli Taavi.
Hän penkoi koristelaatikkoa ja löysi sieltä jouluvalot.
-Nämähän ovat ihan sotkussa! hän voivotteli epätoivoisena.
Taavi nosteli valoketjun esille ja yritti selvitellä sotkussa olevaa vyyhteä.
-Apua! Hän huudahti hetken päästä. –En pysty liikkumaan!
Taavi oli saanut itsensä kieritettyä ihan solmuun valoketjun kanssa.

-Mitenkäs siinä noin kävi? kysyi Joulumuori ja nauroi iloisesti.
Tuure tuli ystävällisesti auttamaan Taavin pois pinteestä.
Pientä naurun kiherrystä kuului tuvankin puolelta, siellä Henrietta oli kutomassa pitkää kaulaliinaa.
Taavi mulkaisi Henriettaa ja punastui nolona.
-Että pitikin sotkeentua valojohtoon!


Joulumuori kantoi villasukkia käsissään ja hyöri ja pyöri tuvassa.
-Kaulaliina! Joko kaulaliina on valmis? Hän kysyi Henrietalta kiireisenä.
-Vielä viimeinen kerros ja päättely, vastasi Henrietta.
-Hyvä, tuopa se sitten pian tänne, Joulumuori hätäili.
Sitten hän kantoi villasukat Joulupukille ja kehotti laittamaan ne jalkaan.
Hetken päästä Henrietta toi pitkän punaisen kaulaliinan ja Joulumuori kieputti sen Joulupukin ympärille.
-Ettet nyt vaan vilustu! Joulumuori voivotteli huolissaan.
Joulupukki hikoili monen vaatekerroksen alla ja näytti pulleammalta kuin ikinä.
Hän hapuili ovea, mutta melkein silmät kokonaan peittävä kaulaliina esti näkemästä, missä kahva oli. Henrietta loikkasi aukaisemaan oven ja niin Joulupukki pääsi pihalle.
Siellä jo poroja valjastettiin reen eteen. Ruben heitti poroille heinää, jotta ne saisivat vielä hieman vahvistusta ennen pitkää matkaa.
-Onneksi meillä on nämä porot, ne ovat ketteräjalkaisia ja kulkevat tasaisesti. Australiassa pitää vaihtaa kenguruihin kun siellä on niin kuuma, että poroilla tulee hiki. Niin kuin minullakin nyt, Joulupukki voivotteli ja kieputti kaulaliinaa pari kierrosta auki.
-Huh, nyt helpottaa! Joulupukki huokasi helpottuneena.
Hän kiersi rekeä ympäriinsä ja tarkisti, että jalakset olivat kunnossa eivätkä valjaat eivät kiristäneet poroja mistään. Tontut toivat pajalta lahjapaketteja rekeen. Niitä oli jo iso säkillinen, mutta lisää vielä tuotiin. 

-Näitä on nyt pakko laittaa tähän säkin päällekin, Paavo mietti ja heitteli lahjapaketteja rekeen.
-Toivottavasti ne pysyvät kyydissä.
Joulupukki istahti rekeen ja otti ohjakset käteensä.
-Tästä se alkaa! Lahjoja kaikille ja hyvää joulumieltä Korvatunturilta! Huudahti Joulupukki iloisena. –Minulla on varmasti maailman paras työ, hän hihkui ja tartutti pirskahtelevan iloisuutensa poroihinkin. 

Porot tepastelivat paikallaan innokkaina, valmiina lähtemään liikkeelle heti, kun Joulupukilta vain kehotus tulisi.
-Ho ho ho, nyt matkaan porosein! Nauroi Joulupukki iloisesti.
Porot lähtivät juoksemaan tasaista vauhtia ja reki tuli isosta kuormasta huolimatta kevyesti perässä pitkin hankia. Kulkuset kilisivät valjaissa iloisesti ja tontut jäivät vilkuttamaan reen perään, kunnes sitä ei enää näkynyt. Revontulet leikkivät taivaalla ja valaisivat Joulupukin matkaa.


lauantai 22. joulukuuta 2018

Joulukuu 22. - Joulupuurosta löytyy manteli









 -Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo! Hiirimamma lauloi innokkaana muiden mukana. Taisipa vähän tassutkin tanssahdella polkan tahdissa.
-Ei maar, nyt täytyy mennä puuron keittoon! Kohtahan väki ihan hermostuu, kun minä täällä vain laulelen ja tanssahtelen, Hiirimamma moitiskeli itseään.
Hän lähti häärimään keittiöön hellan ääreen ja pyysi matkan varrella Paavoa vähän auttamaan riisisäkkien kantamisessa.  Kohta oli monta kattilaa tulella hellan päällä. Osalle tontuista hän laittoi puurot uuniin hautumaan.
-Miksi puuroa tehdään sekä uunissa, että hellalla? Kysyi Paavo ihmetellen.
-No kun meille on tullut tonttuja ympäri maata. Lännestä tulleet ovat tottuneet kattilapuuroon ja idässä tuppaavat tekemään puuronsa uunissa. Ei sovi perinteitä sotkea, joten minä teen kaikkien perinteiden mukaan. Ja osalle teen puuron sijaan riisipiirakoita.
-Laitatko puuroon taas mantelin? Kysyi Paavo.
-Tottakai minä laitan puuroon mantelin. Se tietää hyvää onnea sille, joka mantelin lautaselleen saa, hihitteli Hiirimamma salaperäisenä.
Tontut istuivat pöytään ja Hiirimamma kauhoi puuroa kaikkien lautasille.
-Täältä vielä kanelia, sokeria, maitoa… Kuka haluaa voisilmän? Hiirimamma luetteli.
-Sekametelisoppaa! Huudahti Paavo, ja kauhoi sekahedelmäkiisseliä lautaselleen, niin että koko puuro peittyi näkyvistä.
Hetken aikaa oli ihan hiljaista, vain tyytyväinen mussutus kuului, kun tontut söivät puuroaan. Sitten yksi tonttu pomppasi seisomaan ja hihkui innoissaan.
-Minä sain mantelin! Minä sain mantelin! Hän riemuitsi.
Samaan aikaan pomppasi toinenkin tonttu seisomaan.
-Minäkin sain mantelin!
Ja vielä seuraavakin tonttu pomppasi ylös epävarmasti.
-Minäkin sain mantelin? Miten tämä on mahdollista? hän ihmetteli.
Hiirimamma hihitteli pöydän päässä.
- Minä päätin tehdä kuten vanha presidentti Svinhufvud ja laitoin puurokattilaan kourallisen manteleita, jotta jokainen saa oman mantelin ja jokaiselle riittää onnea tarpeeksi, Hiirimamma kertoi hihitellen.
-Keskiajalla ruokaan kätkettiin papu ja löytäjä sai päättää kuka tekee temppuja muiden viihdyttämiseksi, hän jatkoi. -Jokainen, joka sai mantelin, saa nyt lausua meille runon. Paavo voisi vaikka aloittaa, Hiirimamma kehotti iloisena.
Paavo nousi ylös ja kohensi ryhtiään.
- Ahkera Hiirimamma puuron keitti,
ja kattilaan makeat mantelit heitti.
Kohta saivat tontut puuroa massuun,
mantelin saaja päätyi runoon hassuun.
Paavo kumarsi ja istahti paikalleen ja jatkoi puuron syöntiä iloisin mielin.