Etsimme leikittäviä kalusteita remonttitaloon

Löysimme Raunistulan seurakuntatalon pannuhuoneesta komean vanhan talon, joka on ilmeisesti joskus ollut lasten käytössä. Päätimme rempata sen Maarian seurakunnan kirkkoherran toiveen mukaisesti leikittäväksi taloksi. Kokosuhde on 1:12.

Talon koko: 

Harjakorkeus yläkerta 28 cm, sivut 19, alakerta huonekorkeus 22 cm

Tässä talo ensimmäisen pohjamaalauksen jälkeen. Kuvasta ehkä näkee, että varsinaisia portaita ei ole, niiden paikalla on "liukumäki". Siispä siinä listalle työ: portaikko ja jonkinlainen kaide ylätasanteelle. Tick!

Tässä alakerran kapeassa tilassa oli takaosaan tehty väliseinä, joka esti takatilaan pääsyn ja tila vaikutti tosi epäkäytännölliseltä. Se otettiin pois.

Portaiden alla ollut kolmionmuotoinen porrasseinä otettiin pois - sinne saa vaikka kiva naulakon. 

Siellä se nyt on varastossa ja odottaa ikkunan - ja ovenkarmeja.

Talo siirtyy elokuun puolivälissä Raunistulan kerholle, jossa jatkamme sisustustöillä ja suunnittelemme kalustusta.

Jos sinulla on ylimääräisiä kalusteita - leikin kestäviä: olisitko tässä hankkeessa mukana ja lahjoittaisit niitä lasten leikittäväksi? Meille voi laittaa viestiä raunistula.nukkekoti(at)gmail.com.

Kuulemisiin!

Joulukuun 24. Hiiret leipureina - Joulukuusen ympärillä

 

Vihdoin on jouluaatto ja hiirten työkiireet Kolotalon työmaalla laantuvat. Jokainen talotilaus on saatu valmiiksi ajoissa ja asukkaat ovat muuttaneet tyytyväisinä omiin taloihinsa.
Sillä aikaa kun Tyyne oli sairaalassa, Taavi on ehtinyt sisustaa uuden kodin kuntoon.

Tänään Tyyne pääsee sairaalasta pikkuisen vauvan kanssa. Taavi käy hakemassa Tyynen ja pikku Piparin kotiin, missä isovanhemmat ja sukulaiset ovat jo innokkaina odottelemassa että pääsevät  ihastelemaan uutta perheenjäsentä.

-Ajatella, tämä on pikku Piparin ensimmäinen joulu! hempeilee Taavi ja heijaa pikkuvauvaa hellästi sylissään.

Pikku Piparin silmät tapittavat Taavi-isää, kunnes ne painuvat väkisin kiinni.

-Pikku Pipari nukahti, Taavi kuiskaa ja asettelee vauvan kehtoon nukkumaan.

-Tässä Joulupukkia odotellessa voimmekin pistää pieneksi hiirenpolkaksi! hihkaisee Kaisa ja nappaa Henrikiä kädestä kiinni. Tyyne ja Taavikin nappaavat toisiaan käsistä kiinni ja hypähtelevät kuusen ympärillä. Välillä he kurkistavat kehdossa nukkuvaa pikku Piparia.

-Hip hei! Hyvää joulua! kaikki toivottelevat iloisina toisilleen.

Joulukuun 23. Hiiret leipureina - Maitoa ja keksejä

 

Kaisa häärii keittiön pöydällä kiireisenä. Hän kilisyttelee kuppeja asettaessaan niitä pienille lautasille.  Hän ohjeistaa muita leipureita laittamaan sokerin kulhoon ja kerman kauniiseen kermakkoon.

Kun kupit on aseteltu nätisti, hän katselee ympärilleen arvostellen.

-Jokin ei nyt ihan täsmää... hän miettii ääneen ja jatkaa:

-Leipurimestari sanoi, että hänen kotimaassaan Joulupukille jätetään keksejä ja poroille porkkanoita.

-Meillä on kyllä keksit, mutta unohdimme porkkanat! hän älyää.

-Kahvi on jo kaadettu kuppeihin, huikkaa Henrik väliin ja kantaa kahvikannua pois.

-Mutta entäs jos Joulupukki juokin teetä! parahtaa Kaisa äkkiä.

-Vai maitoako se Joulupukki keksien kanssa haluaa? Voi en minä muista millään mitä se Leipurimestari sanoi! jatkaa Kaisa epätoivoisena.

-No laitetaan vaikka kaikkea, niin saapahan sitten valita juuri sitä, mitä mieli tekee. Eihän tässä ole mitään hätää, rauhoittelee Henrik ja kietoo kätensä Kaisan ympärille.

Joulukuun 22. Hiiret leipureina - Piparipurkissa jumissa

 

Keksit on saatu vihdoin leivottua ja ne ovat jäähtymässä ritilän päällä. Hyvältä tuoksuvat keksit ladotaan rekeen ja ne on tarkoitus kuljettaa pikimmiten tarjoilupöydälle.

Olli työntää ja Antti vetää rekeä hikikarpaloiden vain valuessa viiksikarvoja pitkin. Vihdoin keksit saadaan tarjoilupöydälle asti. Nyt pitää enää siirtää keksit reestä piparipurkkiin.

-Muista, että piparit pitää saada ehjänä purkkiin, muistuttaa Olli.

-Joo joo, vastaa Antti.

Piparipurkin luona on kuitenkin yllätys odottamassa. Topias temppuili piparipurkin luona ja putosi purkkiin. Topias takoo piparipurkin seinää ja katsoo epätoivoinen katse silmissään.

-Auttakaa! hän anelee kiihkeästi.

-Voi ei, etkö pääse sieltä pois? kysyy Antti empaattisesti.

-Väistäkää, sanoo Olli -Ei hätä ole tämän näköinen. Minä keksin keinon, hän rauhoittelee.

Olli pudottelee piparkakkuja yksitellen Topiakselle. Topias pinoo niitä portaiksi alleen ja pikku hiljaa hän pääsee kipuamaan korkeammalle ja korkeammalle purkin sisällä. Kunnes vihdoin hän ylettyy purkin reunaan. Sieltä hän punnertaa itsensä purkista äkkiä pöydälle.

-Ja tästä ei sitten hiiskuta kenellekään! hän sanoo vakavana. -Ei ainakaan isälle, hän vielä täsmentää.

Olli ja Antti tirskahtavat ja pidättelevät nauruaan. Topias katsoo poikia tuimasti, mutta röhähtää sitten itsekin nauramaan. Ja he nauravat yhdessä Topiaksen toilailuille.

Joulukuun 21. Hiiret leipureina - Hiirikeksit

 

Myös toisella työpisteellä on keksien leivonta käynnissä. Taikina on jo kaulittu ohueksi.

-Millä muotilla keksit otetaan? Kysyy Antti.

-Ei millään, vastaa Olli.

-Miten niin ei millään? ihmettelee Antti.

-Siten niin, että meillä on Pekka, sanoo Olli.

Silloin pikkuinen Pekka kipittää taikinaa pitkin ja heittäytyy selälleen taikinan päälle.

Olli ottaa veitsen ja lähtee kiertämään Pekkaa ympäri. Samalla veitsen kärki piirtää ääriviivaa Pekan ympärille.

-Pysy paikallasi, tämä on tarkkaa puuhaa! sanoo Olli.

Antti katsoo vierestä henkeään pidätellen.

-Ole varovainen, ettei veitsi lipsahda! huutaa Antti ohjeita.

Joulukuun 20. Hiiret leipureina - Keksien leipominen

 

Joulu lähestyy jo. Joulun odotus on aina jännittävää aikaa. Hankitaan herkkuja syötäväksi, kirjoitellaan lahjatoivelistoja joulupukille ja valmistellaan keksikekkerit.

-Nyt on korkea aika leipoa joulupukin keksit valmiiksi, pohtii Kaisa.

-Keksejä varten tarvitaan kaunis kuviokaulin, hän suunnittelee.

Kaisa suuntaa tarvikelaatikolle ja penkoo sitä pitkän tovin.

-Tässä on kaunein kuvio, hän päättää tyytyväisenä ja kuljettaa kaulimen työpöydälle.

Kaisa ryhtyy heti hommiin. Hän kaulitsee taikinan tarpeeksi ohueksi ja tekee pinnalle koristekaulimella kuvioinnin. Sitten hän painelee piparimuotilla erimuotoisia keksejä koko taikinasta.

-Sitten nämä vain uuniin ja valmista tuli! myhäilee Kaisa tyytyväisenä.

Joulukuun 19. Hiiret leipureina - Pikku Pipari

 

Sairaalassa on rauhallinen tunnelma. Potilaita on paljon, mutta kaikki sujuu jouhevasti, kun on  asiantuntevat työntekijät töissä.

Eräästä huoneesta kuuluu äänekäs parkaisu. Sairaanhoitaja Rae Juusto kiiruhtaa heti katsomaan tilannetta. Hän avaa huoneen oven ja näkee hirmuisen sotkun. Sotkun keskellä lattialla on kärrystä pudonnut tuttipullo ja maito on valunut pitkin poikin lattialle.

-Tuttipullo lipsahti käsistäni, kun olin laittamassa uutta satsia maitokaappiin, sairaanhoitaja Eeva sanoo pahoitellen ja ottaa rätin käteensä pestäkseen maitotahrat lattialta.

Sairaanhoitaja Rae nyökkää hyväksyvästi Eevalle, joka on saanut jo melkein kaiken siivottua. Sitten hän kääntyy takaisin ja suuntaa kulkunsa viereiseen huoneeseen. Sieltä kuuluu iloinen nauru. Pikkupotilas istuu lattialla ja katsoo innoissaan sairaalaklovnin esitystä.

Nurkkatuolissa istuu Tyyne, tuore äitihiiri, pieni käärö sylissään.

Sairaanhoitaja Rae astuu heidän luokseen ja kysyy:

-Mitenkäs täällä jaksellaan?

-Oikein hyvin! Tyyne vastaa iloisesti. -Sain juuri syötettyä pikku Piparin.

-Oi! Onko hänen nimensä Pipari? Voi miten suloista! Sairaanhoitaja Rae ihastelee.

Masu täynnä ja tyytyväisenä Pikku Pipari tutkii ympäristöään uteliaana, kunnes hänen katseensa hakeutuu sairaalaklovnin suuntaan. Pikku Pipari ihmettelee klovnin käsissä leijuvia ilmapalloja.

-Pallo, katso Pipari, se on ilmapallo! Äitihiiri opettaa pikkuiselleen.