Tästä lähdettiin - tai siis oikeasti lähtökohta oli EHJÄT helmet, jotka rikottiin. Väreinä läpikuultava, kellertävä (oranssi olisi ollut todella hyvä mukaan) ja tuo rusehtava. Kuvassa pieni polttimo, jollaisen ainakin tämän koosteen tekijä hävitti, niin pieni se oli.
Rikkomiseen tarvittiin vasaraa, ympärille peflettejä ja sementtilattia. Lyödä sai olan takaa.
Tässä ainekset palasina - tuo pelinappulan "kuuppa" oli joillekin se, jonka päälle palaset liimattiin. Kuumaliimapyssy oli hyvä siinä.
Marjan "tikkari" ja alla Tuulan. Jokin tukirakenne pitää olla, jotta palasia voi alkaa liimailla toinen toisensa päälle.
Kun palaset oli liimattu yhteen, koko ajan muistaen, että sähköjohdolle ja sille pikkupolttimolle pitää olla tilaa, otettiin mustaa maalia ja sutattiin koko juttu.
Johanna maalaa mustaa päälle
Tässä kirjoittajan oma, sille "kuupalle" väsätty hehkuva hiillos. Polttimo siis hövisi, joten yritän tehdä asialle jotain kotioloissa.
Ninna asettaa tuota hehkuvaa kökälettä nuotipuiden alle:
Iston avulla se polttimo juotettiin kiinni keltaiseen johtoon ja sitten se johto laitettiin tuonne sisään.
Ja näin sitten muodostui hiillosta muistuttava keko - vaikutelma oli todella aito!
Yhteiskuvaa ei kai kukaan ottanut, niin oli tempo kovaa, että hyvä kun nämäkin ehti nappasta. Seuraavaa maanantaina odotellen.
Koko syyskauden ohjelmaa pääsee kurkkimaan klikkaamalla tuolta oikeasta yläkulmasta kohdan "Kerhomme" kuvaa.
Mielenkiintoisen näköistä puuhaa, kuuluu vissin sarjaan "Turku palaa".
VastaaPoistaMielenkiintoinen prosessi ja loistava lopputulos!
VastaaPoista