Satutuokion
jälkeen hiirilapset kömpivät siskonpetiin nukkumaan. Yöllä, unen ollessa
syvimmillään, heräsivät sadut eloon...
Satukirjan sivut
rapisivat ja lehteilivät itsekseen. Kuin tuulenvireen heilutellessa, sivu
toisensa jälkeen käänsi kylkeään. Vihdoin lehdykät rauhoittuivat ja päättivät
hengähtää hetken. Eipä aikaakaan, kun yksi pienenpieni pilkku, keskellä tiuhaan
kirjoitettua sivua, lähti kasvattamaan pientä sakaraansa. Se venyi ja alkoi
vihertää. Se kasvoi lisää ja lisää ja luikerteli hiljalleen itselleen pituutta,
kunnes pääsi nostamaan päätään sivun reunan yli. Sitten se ampaisi korkealle! Se
kurotti yhä korkeammalle, kunnes ylettyi pehmeisiin pilvihattaroihin sinisellä
taivaalla. Siellä se katseli ympärilleen. Pilvenhattaroiden päällä oli hieno
linna. Sitä pieni pilkku ihasteli tyytyväisenä. Sitten se katseli korkeuksista
alaspäin ja huomasi kasvaneensa vantterakasi pavuksi. Ihan sitä huimasi ja
päässä humisi, niin korkea se oli. Sieltä se katseli uteliaana alaspäin ja
huomasi rohkean Jaakon kiipeämässä päättäväisesti varttaan pitkin kohti
uskomattomia seikkailuja... Olipa kerran...
http://iltasatu.org/satu/jaakko-ja-pavunvarsi/
https://www.youtube.com/watch?v=NxyFHyLL1qE
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti