keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Joulukuu 12. - Lintuja ruokkimassa



Ruben marssi Liisa perässään lintulaudalle. Hän nosti lintutalon kattoa ja kaatoi sinne kaikki pähkinät ja jyvät kiposta.
-Eläimistä täytyy pitää hyvää huolta, selitti Ruben Liisalle, joka kuunteli korvat höröllä kokeneen eläinhoitajan neuvoja.
-Kun minä olin sirkuksessa leijonan hoitajana, oli todella tärkeää, että eläimille annettiin hyvää ruokaa.
-Oi, hoiditko sinä villiä leijonaa? kysyi Liisa silmät suurina.
-Leijonaa kyllä hoidin, mutta ei se kovin villi ollut. Kesyksi se oli kasvatettu ja niin lempeä, ettei olisi tehnyt pahaa pienelle hiirulaisellekaan. Hyvin ruokittuna ja hoidettuna se oli oikein kiltti, selitti Ruben.
-Sama se on näiden villieläinten kanssa. Annetaan vähän jyviä ja autetaan niitä selviytymään luonnossa. Siitä ne ovat kiitollisia ja kuulee kuinka ne piipittävätkin kiitokseksi.
Ruben antoi kourallisen pähkinöitä Liisalle, joka ojensi käpälänsä suoraan eteensä. Hetken kuluttua pieni pörröinen hömötiainen lensi Liisan käpälälle. Lintu katseli hetken ympärilleen, nappasi pähkinän ja pyrähti lähimmän puun oksalle nauttimaan makoisaa herkkupalaa rauhassa.

-Tiesitkös, että kun laittaa linnuille lintulyhteen jouluksi, niin tulee hyvä sato-onni seuraavana kesänä, tiesi Ruben. Hän otti Liisaa kädestä ja he jatkoivat matkaa hiihtoladun luo. Ruben pystytti hankeen pitkän puutikun ja sen nokkaan hän asetti kauralyhteen. Pian jo kuuluikin läheltä linnunlaulua. Ruben ojensi kätensä ja pian siihen lennähti kauniin punarintainen lintu istumaan.
- No kukas se siihen lennähti? Ruben kujerteli linnulle. –Punatulkkuko se siinä?
Pian lintu levitti siipensä ja lennähti lyhteen päälle, nokkaisi sieltä jyväsen jos toisenkin.
- Linnuille annetaan näin jouluna ruokaa, jotta ne eivät kesällä syö sitä pelloilta. Ruben selitti Liisalle.
Siinä he seisoivat hiljaa paikoillaan ja katselivat, kun lintuja pyrähteli yksi toisensa jälkeen syömään.
-Oi, ne ovat niin kauniita, ihasteli Liisa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti