Joulukuu 4. - Sukkapuikkojen suhinaa

Henrietta mutusteli ruisleipää työpöytänsä ääressä. Välillä hän otti huikan vihreää teetä termospullostaan.

-Terveelliset eväät tytön tiellä pitää, mietti Henrietta. –Ruisleipää sen olla pitää, sillä vehnäsestä tulee vallan masu kipeäksi. Ja juustoa ei voi nakerrella ollenkaan, saatikka kermaa latkia, jatkoi Henrietta omia ajatuksiaan.

Henrietta natusti leivän loppuun ja otti sitten tunnollisesti kutimet taas käteensä.

Paavo laahusti Henrietan pöydän ääreen ja kysyi mitä hänellä oli nyt työn alla.

-Joka joulu tarvitaan valtavat määrät pehmeitä paketteja. Villasukkia pitää kutoa monta paria, kertoi Henrietta iloisesti.

-Eihän pehmeät paketit todellakaan ole toivelistan kärjessä, Paavo sanoi.

-Silti niitä toivotaan paljon, Henrietta totesi.

-Kuka ihme toivoo sellaisia kamalia, tylsiä harmaita kutittavia karheita sukkia? Paavo ihmetteli ja väristi niskakarvojaan inhoten.

-No voi hyvänen aika sentään. Eihän nykyään enää villasukat ole tylsiä. Villasukkalangat eivät enää kutita ja mallit ovat värikkäitä ja hauskoja. Neulomukset ylipäänsä ovat muotia, vakuutti Henrietta.

-Olen nähnyt joidenkin laittavan sukat takan reunalle koristeeksi. He eivät varmaan ole tykänneet pitää niitä jaloissaan. Mietti Paavo.

-Tiedän, että joulusukkaperinne on syntynyt jo kauan aikaa sitten. Joulupukin vanha tuttu Pyhä Nikolaus jakoi lahjoja jo ammoisina aikoina. Salaa yöllä hän heitti kultapalloja köyhän perheen taloon ja pallot osuivat takan reunalla kuivumassa olleisiin sukkiin. Siksi nykyäänkin jouluyöksi jotkut laittavat takan reunalle sukat ja niihin voi Joulupukki sitten käydä tiputtamassa lahjoja, Henrietta opetti.

-Mutta minä kyllä kudon ihan käyttöön näitä sukkia, villanuttuja ja lakkeja. Koitapas tuota uutta mallia tonttulakista, kehotti Henrietta.

Paavo puki päähänsä pitkän punaisen tonttulakin, jonka kärjessä oli valkoinen pallo. Paavo heilutteli iloisesti päätään edes takaisin ja tonttulakin pallo ponnahteli rytmikkäästi puolelta toiselle.

-Voi tämä on todella kiva! Kyllä minäkin tällaisen paketin huolisin mielelläni! Paavo touhotti.

Sitten Paavo riisui lakin pois päästään ja antoi sen haikeana takaisin.

-Heippa, täytyy mennä! Huikkasi Paavo ja kiiruhti eteenpäin.

Salaa Henrietta piilotti lakin pöytänsä laatikkoon. Hän taisi tietää kenelle tämä lakki päätyisi tänä jouluna lahjaksi.