Joulukuu 5. - Ei ole hiirtä karvoihin katsomista

Paavo kurkki hyllyjen välistä vaivihkaa punaiseen hameeseen pukeutunutta erikoisen väristä hiirtä.

-Tuo ei kyllä ole Raunistulasta kotoisin, pohti Paavo ihmetellen.

-Mitä sie siellä piilottelet? Greta kysyi.

Paavo säpsähti ja astui nolona esiin hyllyn takaa.

-Minä vain näitä hiiriballerinoja katselin, Paavo keksi äkkiä ja punastui valhettaan.

Paavo asteli pöydän ääreen ja katseli salaa alta kulmain hiiren vaaleaa karvapeitettä. Ääneti Paavo seisoi pöydän ääressä ja hypisteli Gretan tekemiä leluja.

-Onkohan tuo Pakkasherran lähettämä salainen agentti, sehän puhuukin niin oudosti. Ja karvakin ihan vaaleaa, mietiskeli Paavo ja otti käteensä Gretan juuri valmistuneen koiralelun.

-Ettei vaan tuo piilottaisi näihin koirien häntäpalloihin salakuuntelulaitteita, Paavo mietti epäluuloisena ja käänteli koiraa silmiensä edessä tarkasti katsellen.

-Mäyräkoiria mie teen ja niist lapset tykkäävät. Ja kyl mie muutakin teen. Hyllyt on jo melkeen täynnä, Greta puhua pälpätti.

-Miksi sinä olet noin valkoinen? Pääsi Paavolta suusta sen enempiä miettimättä.

Greta ei yhtään pahastunut suorasukaisesta kysymyksestä.

-Mie tuun tuolta Pellonpientareelta. Greta vastasi.

-Taitaa olla kaukana?

-Juup, kyl on kaukana, mutta oli pakko lähteä. Kotikylä jyrättiin ja mittään ei jäänyt jälelle. Onneksi törmäsin Joulupukkiin ja sain täältä uuven kodin, kertoi Greta rehellisesti.

Paavo huojentui. - Taitaa olla ihan kunnon hiiri kyseessä. Eikä tuo karvakaan nyt niin valkoinen ole, mietti Paavo itsekseen.

-Hienoja koiria ja kivoja muitakin leluja, Paavo ihasteli.

-Mennäänkö yhessä kahvitauvolle? kysyi Greta.

-Ei pidä tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä, Paavo mietti vielä itsekseen. –Oikein mukavaltahan tuo Greta vaikutti.

Paavo nyökkäsi Gretalle ja peräkanaa he tallustivat taukotilaa kohti.