Talo
valmistuu hurjaa vauhtia. Koristelu on edennyt jo kuorrutusvaiheeseen.
Kuorrutteen pursottamisessa on oman niksinsä ja hommaan tarvitaan erittäin
kokenut leipuri. Josefiina on maankuulu kauniista sokeripursotuksistaan ja
siksi hänet on palkattu Kolotalon pääpursottajaksi.
Josefiina
on jo melkein valmis nuorenparin Kolotalon koristelussa. Hän tarkistaa mallipiirustuksista
vielä suunnitelmat ja toteaa, että savupiippuun tarvitaan vielä pienet koristepursotukset.
Josefiina kiipeää ketterästi katolle valtavan pursotinpussinsa kanssa. Kun hän
on valmiina aloittamaan pursottamisen, huomaa hän harmikseen, ettei pussista
tulekaan ulos yhtään kuorrutetahnaa.
-Mikäs
tälle nyt tuli? hän ihmettelee.
Josefiina
kääntelee pursotinpussia ja painelee sieltä täältä. Sitten hän yrittää
pursotusta uudelleen.
-Ei
vieläkään, hän toteaa harmistuneena.
Josefiina
ottaa pursotinpussin käpäliensä väliin ja puristaa niin kovaa kuin vain
kykenee. Siinä samassa pussista kuuluu vaimea pulpahdus ja kuorrutetta roiskahtaa
kovalla voimalla Josefiinan päälle. Hetken hän hölmistyneenä ihmettelee mitä
tapahtui, mutta sitten toteaa ilokseen, että kuorrutetta alkaa valua nätisti pussin
kulmasta, kuten kuuluukin.
Josefiina
pyyhkäisee käpällään poskilleen roiskunutta kuorrutetta, nuolaisee käpälänsä
puhtaaksi ja nostaa pussin olkapäälleen.
-Nyt
tarkkana, niin pursotuksista tulee kauniita, hän miettii keskittyneenä ja
pursottaa savupiipun reunaan valkoisen sokeriraidan vakaalla otteella.
-Valmis!
hän hihkaisee iloisesti ja huomaa Leipurimestarin kävelevän talon luo.
Leipurimestari
kiertelee taloa ympäri ja katsoo tarkasti kaikki yksityiskohdat. Sitten hän
myhäilee hyväksyvästi ja sanoo:
-Oikein
hyvä. Nyt on Kolotalo valmis luovutettavaksi onnelliselle perheelle.
-Siinä oli
tämän viikon viimeinen työ. Nyt voit aloittaa joululoman, Leipurimestari lupaa
Josefiinalle, joka ilahtuu tiedosta huomattavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti