Lakujen
pakkaushuoneessa on jäätävä tunnelma. Kaikki ovat ääneti, vain tasainen kolina
kuuluu, kun lakuja putoilee kourua pitkin lattialle.
-Oh non! Oivoi
voi voi sentään! Mitä täällä tapahtuu? Leipurimestari aloittaa voivottelemisen.
-Silvia,
miten tämä on mahdollista? Leipurimestari kysyy ja kääntyy Silvian puoleen.
Silvia on
mykistynyt. Hän aukoo suutaan, mutta ei saa sanaakaan sanottua. Hän katsoo
epätoivoisena lattialle sinkoilleita lakuja. Sitten hän havahtuu ja selittää
vaivaantuneena.
-Topias, sinun
piti katsoa sovelluksesta minne kuorma viedään, eikä jäädä katselemaan Yousto.be:sta
videoita!
Silloin Topias
havahtuu puhelimensa pauloista.
-Häh? hän
sanoo hämmästyneenä. Topias katselee ympärilleen ymmärtämättä mitä on
tapahtunut.
Lakuja
kierii edelleen kourua pitkin hitaasti Leipurimestarin jalkoihin. Mestarin
posket alkavat punehtua ja viiksikarvat väpättävät jo vimmaisesti.
-Tämmöinen
peli ei vetele! Minkälainen esimerkki sinä meidän harjoittelijoillemmekin olet!
Kotona saat kyllä videokiellon koko kuukaudeksi! Uhkailee Leipurimestari
pojalleen.
Nyt tilanne
alkaa hahmottumaan Topiaksen päässä. Hän kyllä toi kärryn ihan oikeaan kohtaan,
mutta epähuomiossa tönäisi kärryn vinoon, kun istahti pitämään taukoa kärryn
viereen. Hieman nolona Topias alkaa keräämään lakuja kärryyn.
-Anteeksi,
papa! hän pyytää nöyrästi leipurimestarilta.
-Minä
kerään kaikki äkkiä kyytiin. Topias lupaa ja pistää samantien töpinäksi.
Milloinkaan ei ole Silvia tai Leipurimestari nähneet niin vikkeliä käpäliä työn
touhussa. Ei kulunut kuin viiksikarvan värähdys, niin jo oli kärry täytetty ja käpälän
käänteessä koristelakut olivat matkalla kohti piparitalotyömaata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti