Ilmassa
leijailee sankka valkoinen pilvi. Jostain pilven seasta kuuluu vaimeaa muminaa.
-Yksi,
kaksi, kolme, neljä... Kaisa laskee tarkkana.
Olli seisoo
jauhopussin vieressä ja yskii käheästi, kun saa aimo annoksen jauhoja henkeensä.
-Kaisa,
katso vähän minne jauhoa lapioit! moittii Olli tuimana.
Kaisa ottaa
uuden lapiollisen jauhoja ja katsoo oikein tarkasti suunnan. Jauho pitää saada
heitettyä kulhoon asti. Hän ponnistaa voimansa äärimmilleen ja heilauttaa
lapiollisen jauhoja ilmaan. Osa leijailee taas Ollin niskaan, mutta suurin osa
osuu nätisti kulhoon. Olli luikkii pikaisesti pölypilven läpi pois
vaaravyöhykkeeltä.
-Kymmenen!
huutaa Kaisa ja kurottautuu sen jälkeen jauhopussiin syvemmälle kaapaisemaan
uutta lastia lapioonsa.
-Vielä
neljä! vastaa Henrik kuuluvalla äänellä. Samalla hän vispaa vimmatusti
taikinaa.
-Ei
tarvitse lähteä enää punttisalille tämän työpäivän jälkeen, hän nauraa
iloisesti virnistäen.
Kaisa
nostaa peukkuaan merkiksi, että on samaa mieltä. Kohta ilmaan pöllähtää taas
uusi jauhopilvi.
-Neljätoista!
kuuluu pilven keskeltä ja heti perään kimeä kiljaisu.
-Mitä
tapahtui? kysyy Henrik huolestuneena.
Kun
vastausta ei kuulu, hän lähtee tarkistamaan tilanteen. Jauhopussin luona ei näy
ketään. Kaisa on kadonnut.
-Kaisa,
minne sinä menit? Henrik huhuilee. Sitten hän huomaa pienet pyristelevät tassut
jauhokeon keskellä. Henrik nappaa tassuista kiinni ja kiskoo kevyesti Kaisan ulos
jauhokeosta.
-Puhhuh! sanoo
Kaisa ja pölläyttää suustaan pienen jauhopilven. -Liukastuin, hän selittää
nolona ja kiittää sen jälkeen kohteliaasti Henrikiä pelastamisestaan.
-Se taitaa
olla nyt tauon paikka, on tässä rehkittykin jo tarpeeksi, Henrik sanoo.
Hän tukee Kaisan
alas tikkaita ja sitten he suuntaavat yhdessä evästauolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti