Lakujen
pakkauspisteelle tulee päivittäin suuret määrät koristelakuja. Tilausten joukosta
löytyy uusi Kolotalon lakutilaus, joka pitää kuljettaa pikimmiten. Topias on
juuri tuonut uuden keräyskärryn paikalle ja Silvia kiipeä huterasti tikkaita
pitkin ylimmälle askeleelle. Hän kantaa mukanaan valtavaa korillista kirjavia
lakuja.
Pakkauspisteellä
on modernia teknologiaa. On hi-tec:iä, ai:ta ja iot:ia. Kaikki on tehokasta ja
loppuun asti automatisoitua. Lakut kaadetaan lakulaskuriin ja laite laskee
lakujen määrän, tarkkailee laatua ja optimoi kuormien kuljetukset äärettömän
tehokkaasti. Ja kaiken näkee reaaliajassa omasta lakusovelluksesta. Se kertoo
milloin kuorma on valmis ja neuvoo nopeimman reitin kohteeseen.
Silvia
astuu viimeiselle askelmalle ja nostaa laatikon korkealle ilmaan ja kippaa
lakut laitteeseen. Lakut kolisevat kivasti suppiloa ja kourua pitkin
kuljetuskärryyn.
-Kyllä tämä
on helppoa, miettii Silvia.
Silvia
höristää korviansa. Jotain outoa kyllä nyt on tekeillä. -Ettei vain ole
laitevika jumittanut lakulaskuria, hän miettii huolestuneena.
Silvia
tiputtelee viimeisetkin lakut korista ja kurkistaa tyhjän korin takaa alas
laitteelle. Hän näkee Leipurimestarin astuvan huoneeseen pienet
harjoittelijahiiret vanavedessään.
Sitten Leipurimestarin
askel pysähtyy äkisti. Harjoittelijahiiret kipittivät perässä, mutta eivät
huomaa leipurimestarin pysähtymistä,
vaan törmäävät toisiinsa ja töytäisevät mestaria selkään.
“Attention!
Olkaa varovaisia!” Leipurimestari ärjäisee ja kääntyy harjoittelijoiden puoleen
tuimana. Sitten hän kääntyy takaisin lakujen pakkauspisteeseen päin ja
jähmettyy paikoilleen. Harjoittelijatkin ymmärtävät, että nyt ei ole kaikki
kuten pitäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti