Antti on
lapioimassa sokeria kottikärryyn. Hän saa kuorman valmiiksi ja kärrää sen
taikinakulholle.
-Sokerilasti
saapuu! hän huikkaa iloisesti.
Sitten
Antti huomaa jotain outoa tassuissaan. Jokin pistelee ja kutittelee tassuja ja
hän istahtaa tutkimaan asiaa. Hänen tassujensa pohjaan on tarttunut jotain.
Tassut ovat kauttaaltaan ihan tahmeat.
- Mitä
ihmettä! Siirappiako tämä tahmeus on? hän huudahtaa ihmetyksissään.
-Tahmatassu!
kuuluu vierestä Ollin ilkkuminen.
Antti
harmistuu ja vastaa: -Itse olet pölypää!
Sitten hän
sanoo heti perään -Anteeksi, ei ollut tarkoitus sanoa pahasti. Pahoitin
mieleni, kun ilkuit minua.
-Ei se
mitään, sanoo Olli ja istuu Antin viereen. -Anteeksi, että sanoin sinua
tahmatassuksi. En minäkään tarkoittanut olla ilkeä.
-Mutta
missä sinä olet tassusi noin tahmeaksi saanut ja mitä se on? Kysyy Olli.
Antti
sipaisee käpälällään tassun reunasta ja nuolaisee. Hänen viiksikarvansa ihan
tärisevät, kun hän tunnistaa tahmean aineen.
-Tämä on
siirappia! hän selittää innostuneena.
Nyt Ollikin
innostuu ja kysyy kädet joka suuntaan viuhuen: -Mistä sinä kuljit? Mennään
sinne!
Molemmat
ponkaisevat ylös ja lähtevät seuraamaan Antin tahmaisia tassunjälkiä takaisin
päin.
Molemmat
nuolaisevat suupieliään, kun ajattelevat makeaa herkkua, joka heitä odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti