Toisaalla
samaan aikaan kuuluu hirveä kolina. Stefan seisoo puoliksi pystytetyn talon
luona, kohauttaa hartioitaan ja ottaa tiukan otteen ikkunapuusta. Hän napsauttaa
ison palan seinää irti ja kohta kuuluu narskutus, kun Stefan nakertaa pienillä
hampaillaan palan reunaa. Kun hän on saanut mussutettua palan kokonaan ja
nielaistua viimeisenkin murusen, hän istahtaa tyytyväisenä katsomaan mitä
viereisellä piparialustalla tapahtuu.
Siinä
vieressä ovat Jesse ja Joonas pystyttämässä toista taloa. Heilläkään ei homma
taida sujua ihan halutun laisesti.
-Miten
menee jätkät? huutaa Stefan pojille.
-Homma
hanskassa! huutaa Jesse iloisesti kaverilleen ja irroittaa toisen käpälänsä
heiluttaakseen tervehdyksen Stefanille.
Juuri
silloin Jessen toisenkin käpälän ote irtoaa ja seinäpala jää vain Joonaksen
otteen varaan. Joonas ei millään pysty pitämään koko seinän painoa yksinään
pystyssä, niinpä seinä lähtee uhkaavasti kallistumaan. Mitään ei ole tehtävissä, vaan seinä
kaatuu lopulta kokonaan toista seinää vasten kaataen molemmat seinät hurjasti rämisten pitkin ja poikin piparialustaa. Jesse
ja Joonas tuijottavat toisiaan hämmentyneinä.
-Ja hanskat
näköjään hukassa! nauraa Stefan astellessaan paikalle. Häntä huvittaa
suunnattomasti hiirikavereiden toilailu.
-Tämä meni rikki.
Mitä me tälle teemme? Joonas kysyy kavereilta neuvoa.
-Pomo
sanoi, että epäonnistuneet seinät pitää hävittää, tietää Jesse, mutta jatkaa
samaan hengenvetoon -Mutta miten?
-En nyt
keksi muuta ratkaisua, kuin että syödään nämä rikkinäiset, niin sillähän ne on
sitten hävitetty! keksii Joonas nokkelasti.
Stefaninkin
mielestä ehdotus kuulostaa vallan mainiolta. Hän jopa lupautuu auttamaan
kavereitaan. Sillä eihän kavereita mitenkään sovi jättää pulaan!
Niinpä
hiirikaverukset nappaavat kukin seinän reunasta kiinni ja taittavat ison
palasen. Hetken päästä laskeutuu huoneeseen hiljaisuus. Vain pieni tyytyväinen
narske ja mussutus kuuluu yhteistyön toimiessa parhaimmillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti