Samaan aikaan tuvan puolellakin huomattiin, että
jouluaatto alkoi lähestyä. Siellä aloitteli Tuure tonttu olkikoristeiden tekoa.
Tuure kantoi ison kasan olkia työpöytänsä ääreen.
-Ensin tehdään himmeleitä ja sitten tarvitaan monta
olkipukkia, hän laskeskeli itsekseen.
-Mitä sinä mumiset? Kysyi Joulumuori, joka istui
viereisessä keinutuolissa virkkaamassa.
-Minä tässä vaan laskeskelen, että ehdinkö saada kaikki
valmiiksi ajoissa, vastasi Tuure ja samalla jo nitoi olkinippuja yhteen
punaisella langalla.
-Joko on kiire? Kysyi Taavi tonttu hädissään.
Taavilla oli tehtävänä koristella joulukuusi. Hän kantoi
joulukuusen koristelaatikoita, jotka oli juuri käynyt hakemassa vintiltä.
-Ehditkö tekemän olkikoristeita kuuseen? Kysyi Taavi
Tuurelta.
-Täällä on jokunen tähti jo valmiina, kelpaako nämä?
Vastasi Tuure heti.
-Erinomaista! Tänä vuonna kuusi saa olkikoristeet!
Suunnitteli Taavi.
Hän penkoi koristelaatikkoa ja löysi sieltä jouluvalot.
-Nämähän ovat ihan sotkussa! hän voivotteli
epätoivoisena.
Taavi nosteli valoketjun esille ja yritti selvitellä
sotkussa olevaa vyyhteä.
-Apua! Hän huudahti hetken päästä. –En pysty liikkumaan!
Taavi oli saanut itsensä kieritettyä ihan solmuun
valoketjun kanssa.
-Mitenkäs siinä noin kävi? kysyi Joulumuori ja nauroi
iloisesti.
Tuure tuli ystävällisesti auttamaan Taavin pois
pinteestä.
Pientä naurun kiherrystä kuului tuvankin puolelta, siellä
Henrietta oli kutomassa pitkää kaulaliinaa.
Taavi mulkaisi Henriettaa ja punastui nolona.
-Että pitikin sotkeentua valojohtoon!
Joulumuori kantoi villasukkia käsissään ja hyöri ja pyöri
tuvassa.
-Kaulaliina! Joko kaulaliina on valmis? Hän kysyi Henrietalta
kiireisenä.
-Vielä viimeinen kerros ja päättely, vastasi Henrietta.
-Hyvä, tuopa se sitten pian tänne, Joulumuori hätäili.
Sitten hän kantoi villasukat Joulupukille ja kehotti
laittamaan ne jalkaan.
Hetken päästä Henrietta toi pitkän punaisen kaulaliinan
ja Joulumuori kieputti sen Joulupukin ympärille.
-Ettet nyt vaan vilustu! Joulumuori voivotteli
huolissaan.
Joulupukki hikoili monen vaatekerroksen alla ja näytti
pulleammalta kuin ikinä.
Hän hapuili ovea, mutta melkein silmät kokonaan peittävä
kaulaliina esti näkemästä, missä kahva oli. Henrietta loikkasi aukaisemaan oven
ja niin Joulupukki pääsi pihalle.
Siellä jo poroja valjastettiin reen eteen. Ruben heitti
poroille heinää, jotta ne saisivat vielä hieman vahvistusta ennen pitkää
matkaa.
-Onneksi meillä on nämä porot, ne ovat ketteräjalkaisia
ja kulkevat tasaisesti. Australiassa pitää vaihtaa kenguruihin kun siellä on niin
kuuma, että poroilla tulee hiki. Niin kuin minullakin nyt, Joulupukki
voivotteli ja kieputti kaulaliinaa pari kierrosta auki.
-Huh, nyt helpottaa! Joulupukki huokasi helpottuneena.
Hän kiersi rekeä ympäriinsä ja tarkisti, että jalakset
olivat kunnossa eivätkä valjaat eivät kiristäneet poroja mistään. Tontut toivat
pajalta lahjapaketteja rekeen. Niitä oli jo iso säkillinen, mutta lisää vielä
tuotiin.
-Näitä on nyt pakko laittaa tähän säkin päällekin, Paavo
mietti ja heitteli lahjapaketteja rekeen.
-Toivottavasti ne pysyvät kyydissä.
Joulupukki istahti rekeen ja otti ohjakset käteensä.
-Tästä se alkaa! Lahjoja kaikille ja hyvää joulumieltä
Korvatunturilta! Huudahti Joulupukki iloisena. –Minulla on varmasti maailman
paras työ, hän hihkui ja tartutti pirskahtelevan iloisuutensa poroihinkin.
Porot tepastelivat paikallaan innokkaina, valmiina
lähtemään liikkeelle heti, kun Joulupukilta vain kehotus tulisi.
-Ho ho ho, nyt matkaan porosein! Nauroi Joulupukki
iloisesti.
Porot lähtivät juoksemaan tasaista vauhtia ja reki tuli
isosta kuormasta huolimatta kevyesti perässä pitkin hankia. Kulkuset kilisivät valjaissa
iloisesti ja tontut jäivät vilkuttamaan reen perään, kunnes sitä ei enää
näkynyt. Revontulet leikkivät taivaalla ja valaisivat Joulupukin matkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti