Joulukuu 1. - Joulupukki lukee kirjeitä

Joulupukki istahti vanhuuttaan narisevaan nojatuoliin. Sen vanha kangaspinta oli kulunut. Se tuoksui hieman kahville ja aavistuksen ehkä suklaallekin. Siinä oli hyvä istua ja siinä hän oli viimeiset 200 vuotta jo istunutkin.

-Mitä sitä turhaan hyvää tuolia pois vaihtamaan. Ihan hyvä se vielä on, pohdiskeli Joulupukki.

-Turhia sellaiset uutuudet ja muut kotkotukset. Vanhoja huonekaluja ei enää arvosteta, jatkoi pukki moitiskeluaan.

Joulupukki huokaisi raskaasti, mutta sitten hänen ilmeensä kirkastui ja hän kehotti innostuneella äänellä Postitonttua tuomaan postisäkin lähemmäs.

Kirjuritonttu istahti omalle tuolilleen tumman puisen työpöydän taakse. Hän pyöräytti kerran työpöytänsä vieressä olevaa pyöreää maapallokarttaa liikkeelle. Se pyöri hetken vinhaa vauhtia, kunnes pysähtyi. Siitä pyöräytyksestä oli tullut kirjurille ihan oma vakiintunut tapa. Joka aamu ensimmäiseksi hän pyöräytti karttapalloa ja ihmeellisesti se pysähtyi juuri sen maan kohdalle, mistä sen päivän ensimmäinen luettava kirje oli lähetetty.

-Tänään ensimmäinen kirje tulee Kiinasta, kuiskasi kirjuri itsekseen ja jäi jännittyneenä odottamaan pukin kommenttia. Onkohan tänäänkin karttapallon ennustus oikeassa?

Joulupukki kurotti ottamaan ensimmäisen kirjeen ruskeasta juuttikankaisesta paksusta postisäkistä. Postisäkki oli pullollaan kirjeitä, joita tuli Korvatunturille monesta eri maasta.

Postitontun mukaan lapset ja monet aikuisetkin tapasivat kirjoitella joulupukille omia lahjatoiveitaan, tai muuten vain kertoa elämästään ja kilttinä olostaan.

-Ainakin 200 eri maasta on tullut postia viimeisen sadan vuoden aikana, muisteli kirjuri. Hän alkoi jo kiemurrella kärsimättömänä halutessaan pikaisesti kuulla mistä maasta tämän päivän ensimmäinen kirje oli lähetetty.

Joulupukki luki ensin kirjekuoren päällä olevan osoitteen.

-Joulupukki, 99999 Korvatunturi, kyllä tämä on oikea vastaanottajan osoite.

Sitten pukki repäisi kirjeen siististi auki.

Yhtäkkiä ovi paukahti auki ja kylmä viima kiepahti pitkin tuvan nurkkia. Hieman luntakin tuprahti sisään vekkuilevan tuulenpuuskan mukana. Kirjuri katseli ällistyneenä, kuinka tuulenpuuska henkäisi syvään ja laittoi karttapallon uudelleen pyörimään.

-Mitäs täällä nyt tapahtuu, hän ihmetteli ja katseli silmät suurina kun pallo pysähtyi. Mitä ihmettä!? Nyt karttapallossa näkyi pieni piste Turun kaupungin reunalla. Siinä luki Raunistula.

Juuri silloin Joulupukki aloitti lukemaan kirjettä ja hihkaisi heti iloisesti.

-Ahaa, ovat kirjoittaneet Raunistulasta! Olenkin kuullut, että Raunistulan hiiret ovat kovin ahkeria ja hyväsydämisiä hiiriä. Nyt he kyselevät tarvitsemmeko apua näin joulun alla ja lupaavat tulla tänne Korvatunturille avuksi lahjatalkoisiin.

-Kuulostaapa hyvältä, kyllä lahjapajalla aina lisäapulaisia tarvitaan. Tänä vuonna on tullut jo puoli miljoonaa kirjettä ja kaikkien toiveiden täyttämiseksi pitääkin ahkeroida kovasti, sanoi Joulupukki.

-Lähetämmekö Raunistulaan jonkin vastauksen? Kysyi Postitonttu.

-Kyllä vain! Lähetä oikein pikasähkösanoma, että apu otetaan mielellään vastaan.

Postitonttu viuhahti ulos ovesta toimittamaan tehtäväänsä ja Joulupukki kaivoi säkistä seuraavan kirjeen.

-Ja sitten on kirje Kiinasta. Kuusivuotias Li on ollut oikein kiltti ja toivoo lahjaksi satukirjaa, luki Joulupukki kirjeestä.

Kirjuritonttu otti sulkakynän käteensä ja kirjoitti paksuun kirjaansa. Li – satukirja.