- Täälläkö sinä olet? Margit huudahti astuessaan
keittiöön ja nähdessään Paavon piparkakkupöydän ääressä. Margit haki kannullisen
vettä ja kiiruhti taas ovelle.
- Sinua tarvitaan pajalla. Tulehan mukaan! Hän komensi.
- Roope sai tikun käpäläänsä ja hän lähti lepäilemään,
Margit kertoi matkalla työpajalle.
- Roopelta jäi koristemaalaukset kesken. Maalituubitkin
häneltä jäi auki ja maalit kuivuvat, Päivitteli Margit.
- Sinä saat jatkaa hommat valmiiksi, jatkoi Margit
tiukalla äänellä.
Pajalle saavuttuaan, Paavo suuntasi Roopen työpisteelle.
Siellä odottivat siniset nukenrattaat kuviomaalausten viimeistelyä.
- Osaankohan minä? Ihmetteli Paavo hiljaa.
- Tiedän, että osaat, sanoi Margit nyökytellen.
Paavo tarttui siveltimeen ja veti kauniit kaarevat kukan
terälehdet vaunujen sivuseinään. Hän ihan hämmästyi itsekin kauniista kuviosta.
-Taidan minä osatakin, sanoi Paavo ylpeänä ja jatkoi
kuvioiden maalaamista toisellekin sivulle.
Maalauksen valmistuttua hän päätti lähteä katselemaan
muiden puuhia.
Pekka oli maalaamassa satukirjaan kuvia ja keskittyi
tarkkaan maalaukseen. Enää yksi kuva puuttui.
Keskittyminen kuitenkin herpaantui, kun Paavo ryntäsi
kiihtyneenä pöydän ääreen.
-Pekka! Nyt pelataan! Hän tokaisi.
Paavo laski juuri valmistuneen Hippo-pelin pöydän
kulmalle. Otti pelin esiin paketista ja heitti pahvikuoret lattialle.
-Tämä on ihan paras peli! hihitteli Paavo ja asetteli
valkoisia palloja valmiiksi telineisiin.
Nyt Pekkakin jo innostui.
-Joo! Pelataan! hän hihkaisi ja tarttui virtahepojen
päällä oleviin ohjausnappuloihin.
-N-Y-T NYT! Aloitti Pekka pelaamisen.
Pekka ja Paavo naputtivat virtahepohahmoja, jotka
aukoivat suutaan ja koittivat napata mahdollisimman monta valkoista palloa
suuhunsa. Pauke vain kuului, kun virtahevot haukkoivat välillä tyhjää ja
välillä palloja. Pelin tahti kiihtyi ja Paavo ei malttanut pysyä
paikallaankaan. Hänen pienet tassunsa hypähtelivät ja pompahtelivat pelin
kiihtyvässä tahdissa.
Pekkakin pompahteli välillä tuoliltaan seisomaan ja taas
takaisin istumaan. Istumaan laskeutuessa Pekka tönäisi vahingossa pöytää niin,
että vesivärilasi heilahti ja kaatui kumoon.
Niin oli peli imaissut mukaansa, että tuskin Pekka tätä
onnettomuutta huomasi.
-Minä voitin! Pekka kiljahti kovaan ääneen, kun peli oli
saatu päätökseen.
Siinä samassa Margit astui pöydän viereen.
-Mitä meteliä täällä pidetään? Margit kysyi jäisellä
äänellä.
-Minäpä tästä lähdenkin, sanoi Paavo ja luikki tiehensä.
-Me vain testasimme tätä uutta peliä. Pitäähän meidän
varmistaa, että nämä lelut ovat kunnossa ja toimivat. Selitti Pekka.
-Katso mikä sotku tässä on, huomautti Margit –Tämä pitää
siivota ja kuva pitää piirtää uudestaan, hän jatkoi tiukasti.
-Selvä, tottakai, myönteli Pekka harmistuneena.
Nyt vasta hän huomasi, mitä innostuksissaan oli tehnyt.
-Harmin paikka! Ei auta muu kuin aloittaa piirustus
uudelleen, hän mutisi otsa rypyssä ja kuivasi vesivärisotkut pöydältä.
- Mutta oli se peli kyllä tosi hauska! Pekka hymyili.
–Joku lapsi tulee tästä tosi iloiseksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti