Papa Manchego istui työpöytänsä ääressä ajatuksiinsa
vaipuneena.
-Kiiikkuuu kaaakkuuu! Hän kuuli lapsen äänen laulavan ja näki
mielessään miten pikku Luna-Maria istui keinuhevosen selässä ja lauloi
raikuvalla äänellä. Papa keinutti vauhtia ja hymyili onnellisena. Papa oli
juuri antanut valkoisen keinuhevosen lahjaksi rakkaalle pikku tyttärelleen.
Tytär keinui ratsun kyydissä ja nauroi riemukkaasti. Taustalla Toscanan aurinko
paistoi, ilma väreili kuumuuttaan ja oliivipuun lehvistö levitti pieniä varjolaikkuja
helpottamaan ulkoilijoita helteeltä.
-Ah la bella Italia! Siitähän on jo 30 vuotta. Papa
muisteli itsekseen.
Papa havahtui muisteloistaan ja otti taas vasaran
käteensä. Kulunut vasara oli jo naputellut kasaan monta keinuhevosta. Papa
iloitsi saadessaan tehdä pienille ratsastajille omia keinuhevosiaan.
-Lapset tulevat näistä varmasti iloisiksi! hymisi Papa
tyytyväisenä.
Kesken naputuksen Papan käden
liike pysähtyi. Hän nuuhki ilmaa kiihkeästi pitkin henkäyksin. Piparin
herkullinen tuoksu leijaili ilmassa.
-Oi tama tuoksu tuo mieleen
kotimaani. Itaaliassa olla maailman paras ruoka. Papa tuumiskeli ja veti
sieraimiinsa taas pitkän nuuhkaisun.
-Kylla, mamma Manchego teki
aina hyva joulukakku.
Kyynel vierähti papan
poskelle. Koti-ikävä valtasi haikean mielen.
Greta tallusti viereen ja
laskin käpälänsä Papan olkapäälle.
-Mie tiijän miltä siusta
tuntuu. Greta kuiskasi ja sujautti taskustaan piparin Papan pöydälle ja jatkoi
matkaansa.
Papa nyyhkäisi ja pyyhkäisi
nopeasti kyyneleen viiksikarvastaan.
-Koti-ikava valilla valtaa
mielen, mutta kylla Korvatunturi ihan hyva. Upeat revontulet taivaalla, joulumieli ja Hiirimamma teke hyva puuro.
-Ja Mimmi! Oh, mamma mia!. Siina
olla upea hiiri! Papa punaistui ajatellessaan mukavan pyöreää hiirineitoa, joka
osasi arvostaa makeita herkkuja.
Hetkessä haikeus oli pois pyyhitty
ja Papa nousi tuolistaan.
-Pikku tauko nut, Papa sanoi
ja lähti suuntaamaan kohti tuparakennusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti