Joulukuu 9. - Jalka paketissa

  Oscar istui tuvassa käsi poskella ja tuijotti myrtyneenä ikkunasta ulos.

-Mälsää, kun on jalka paketissa. Ei voi tehdä mitään, murjotti Oscar.

Hiirimamma katsoi keittiön nurkasta säälien pientä potilasta. Jotain hauskaa pitäisi keksiä piristykseksi. Mamma vilkaisi uuninpankolle ja näki vilauksen Paavon hännänpäästä.

Hän huikkasi Paavolle ja hetken päästä Paavo kurkkasi uunin päältä alas uniset viiksikarvat väpättäen.

-Mitäs jos veisit Oscaria vähän kelkkailemaan. Ulkona paistaa aurinko niin kauniisti.

Paavo terhakoitui heti. Kelkkailu kuulosti kivalta puuhalta ja aina se työpajan ahkeroinnin voitti.

Paavo pomppasi pankolta alas ja veti äkkiä talvisaappaat jalkoihinsa ja villanutun yllensä.

-Mennään! huikkasi Paavo jo ovelta.

Oscar tuijotti edelleen ikkunasta ulos otsakarvat rypyssä.

-Ei huvita.

Paavo ihmetteli ovella toisen myrtynyttä ilmettä. Sitten Paavolla välähti.

-Tietysti minä kannan sinut reppuselässä ulos ja työnnän sinua kelkassa. Paavo tokaisi ja asteli Oscarin viereen. Hän auttoi Oscarin ylle paksun takin. Kenkää ei kipsattuun jalkaan tietenkään saanut, mutta Paavo otti mukaan lampaankarvaisen viltin. Jos tulisi kylmä, sen voisi laittaa peitoksi.

Paavo kantoi Oscarin varovasti tuvasta ulos kuistille ja istutti hänet penkille. Sitten hän kipaisi hakemassa vihreän kelkan rappusten eteen. Kelkan päälle hän taitteli villaviltin pehmikkeeksi. Paavo kipusi rappuset kuistille ja otti Oscarin tukevasti syliinsä. Hän laskeutui rappuset varovasti alas ja laski Oscarin pehmeälle viltille kelkkaan.

-Nyt mennään! hihkaisi Paavo ja lähti lykkimään kelkkaa eteenpäin.

Nyt alkoi jo näkyä Oscarinkin silmissä pientä pilkettä.  Aurinko paistoi ja hiiripojat nauttivat raittiista ilmasta. Hetken potkuteltuaan he saapuivat pulkkamäen juurelle.

Oscar käänsi katseensa pois. –Tyhmä pulkkamäki! hän jupisi.

-Harmi, että loukkasit jalkasi, mutta kyllä oli hieno hyppyrilento sitä ennen! kehui Paavo.

-No niin oli. Ja laskin lujempaa kuin ikinä! Ja Hyppäsin korkeammalle kuin ikinä! innostui Oscar hehkuttamaan.

Vähitellen alkoi taas pieni hymynkare kutittelemaan Oscarin suupieliä ja ikävä muisto hiipui unohduksiin.

He jatkoivat potkuttelua kelkalla eteenpäin.

-Pysähdytään tähän ja rakennetaan lumihiiri! ehdotti Paavo.

Paavo otti pienen nokareen lunta käteensä ja puristi siitä kiinteän pallon. Sitten hän pudotti sen maahan ja kieritti sitä lumessa. Pieneen lumipalloon tarttui lisää lunta ja hetken päästä siitä oli kasvanut iso pallo.

Oscar hivuttautui kelkasta ja nilkutti pallon luokse.

Paavo otti toisen lumipallon ja pyöritti sitä, kunnes se oli kasvanut isommaksi.

-Nosta se tähän päälle! kehotti Oscar.

Hetken aikaa hiiripojat touhusivat niin, että lumi vain pöllysi. Kohta he pysähtyivät ihailemaan lopputulostaan. Paavo vielä asetteli lumihiireen silmät, nenän ja napit hiilenpaloista.

-Vielä jotain puuttuu. Mietiskeli Paavo ja astui askeleen taaksepäin.

-Minä tiedän! hihkaisi Oscar ja nilkutti kuusen taakse.

Hetken kuluttua hän tuli takaisin ja kiinnitti lumihiireen pari oksaa viiksiksi.

-No nyt se on hyvä! hän totesi iloisena.