Joulukuu 7. - Kopoti kop! Hevonen on pop!

Margit katseli tyytyväisenä ahkeria tonttuja töissään.

-Tänä vuonna teemme ennätysmäärän leluja. Margit hymyili tyytyväisenä ja nyökytteli Justukselle, joka oli juuri viemässä uutta keppihevosta telineeseen.

Margit tarkasti hyllyille kertyneet uudet lelut ja laski keppihevoset.

-Vielä 28 hevosta ja 17 jalkapalloa. Margit luki muistivihostaan.

-Kyl maar ne täsä hoituu, totesi Justus hyväntuulisena.

-Voisit välillä siivota näitä langanpätkiä tästä lattialta. Margit neuvoi tarkkana.

-Kyl maar, vaan taitaap tuo harja ja kihveli olla kateissa, voivotteli Justus.

-No sitten Justus etsii harjan ja kihvelin, sanoi Margit kärsivällisesti.

-Kyl maar! myötäili Justus ja meni penkomaan saavia, jossa keppihevosten keppiaihioita säilytettiin.

-Eip taira löytyä, voivotteli Justus. – No minäpä sillä välin tekasen yhden ratsu-reiman.

Samantien Justus unohti siivouksen ja palasi työpisteelleen uusi aihio kädessään.

-Tästäp tullee kaunis suomenhevonen, suunnitteli Justus jo täysin uppoutuneena työhönsä ja samalla jo leikkasi vauhdilla kangasta taitavasti.

Margit pyöritteli päätään, mutta ei sanonut mitään. Hän jatkoi hyllyjen tarkastelua ja laski valmiita leluja ja merkkasi tiedot tarkasti vihkoonsa.

Sitten hän pysähtyi äkisti ja jäi tuijottamaan lattiaa kauhuissaan.

-Justus, mitä tämä merkitsee! hän rääkäisi kimeällä äänellä.

Justus pelästyi ja hätkähti niin, että pisti neulalla sormeensa. Hän työnsi sormensa äkkiä suuhunsa ja katsoi pelästyneenä Margitia.

-Jaa mää vai, mittään en mistään tierä, puolusteli Justus epävarmasti.

-Miksi tässä lattiassa on tällainen kauhea särö? Tarkensi Margit edelleen kiukkuisella äänellä.

-No saattaap olla, että Pekka tais kurottaa nuita keilapalloja ja kun yks sitten lipsahti… Justuksen ääni hiipui sitä hiljemmaksi, mitä hurjistuneemmaksi Margitin katse muuttui.

Kiukkuisella käden heilautuksella Margit otti muistivihkonsa esiin ja kirjoitti sinne kiivaasti jotain ja veti monta viivaa alle. Suu pelkkänä viivana Margit lähti tikuttamaan kirein askelin pois.

-No mittee ny pari naarmua lattiassa haitannee, mutisi Justus ja palasi työpöytänsä ääreen. Hän otti neulan käteensä ja alkoi neuloa vikkelään tahtiin. Kohta hevosen päähän alkoi ilmestyä harjakarvoja ja nappisilmät. Hetken päästä tyytyväisenä Justus ihaili uutta hevosta ja laittoi sen hyllykköön odottamaan paketointia.

-Seuraavaksi teenkin yksisarvisen! innostui Justus ja kaikki maailman murheet olivat jo aikoja sitten kaikonneet hänen mielestään.