Sirkka lähestyi navettaa Liisa selkänsä takana suojassa. Navetasta
kuului kauhea kaakatus ja ärjyntä.
Kohta navetan ovi avautui vauhdilla ja pamahti seinään.
Jotain punaista vilahti vikkelästi ovesta ja heti perässä Ruben juoksi ulos
talikko tanassa.
-Hui sentään Ruben! Mikä hätänä? kysyi Sirkka ihmetellen.
-Kettu! Ruben huusi ja heristeli talikkoaan kohti navetan
nurkkaa.
Sirkka ehti nähdä vielä punaisen hännän vilaukselta,
ennen kuin eläin pinkoi karkuun kuusiaidan taakse.
Ruben kääntyi takaisin ja astui navettaan. Sirkka ja Liisa
seurasivat perässä.
Nurkassa lampaat tärisivät pelokkaina. Ruben asteli
niiden luo ja rapsutteli hetken rauhoitellen korvien takaa.
-Äiti! Täällä on rikkinäinen kananmuna! huusi Liisa
hädissään.
Sirkka ja Ruben kiiruhtivat kanakopin luo. Kukko
tepasteli kopin vierellä nostellen jalkojaan vihaisesti. Kanat kotkottivat
epätoivoisina päivitellen menetettyjä munia.
Ruben tarkisti rikkoutuneiden munien lukumäärän.
-Kettu kehveli sai yhden suuhunsa ja kaksi mokoma rikkoi
matkan varrelle, Ruben laskeskeli surullisena.
Ruben haki kauralaarista kourallisen jyviä ja heitteli ne
kanoille.
-Syökää nämä ja koittakaa unohtaa kova koettelemuksenne.
Minä tarkistan vastaisuudessa, että kaikki ovet ovat suljettu kunnolla, eikä
kettu pääse tänne enää toiste, vakuutteli Ruben.
Sirkka ryhtyi siivoamaan kananmunia lattialta. Liisa
seisoi vaisuna ovella.
-Tule, mennään ruokkimaan linnut. Siitä tulee hyvä mieli!
Ruben ehdotti.
Hän nappasi kainaloonsa pari lyhdettä ja kopallisen jyviä
ja pähkinöitä.
Ovesta ulos astuttuaan Liisa huomasi maassa lakin.
-Tässähän on sinun lakkisi! huomautti Liisa ja ojensi
pehmeän karvalakin Rubenille.
-No niinpäs on. Kiitos! Taisi tuossa kettujahdissa
pudota, Ruben vastasi ja otti Lisaa kädestä kiinni.
-Mennäänhän sitten, hän kehotti rauhallisesti.
Ja niin he tallustivat yhdessä lintuja ruokkimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti